On erittäin tervetullutta, että silmien terveydestä ja huolenpidosta kirjoitetaan mediassa. Eparin artikkelissa 13.1.2016 oli kuitenkin epätarkkuuksia, joiden täydentäminen on tarpeen.
Valtakunnallisesti muutamat silmälasiliikeketjut ovat ottaneet optikon tekemät silmänpohjakuvaukset osaksi toimintaansa. Silmänpohjakuvaukset ovat yksi osa lääketieteellistä silmätutkimusta, mutta vain pieni osa sitä. Oikea-aikaisena ja oikein kohdennettuna ne ovat arvokas työkalu. Kuvien perusteella voidaan seurata tiettyjen sairauksien, kuten diabeteksen, aiheuttamia verkkokalvomuutoksia. Yksittäisellä kuvalla ei kuitenkaan voida varmuudella poissulkea mitään silmä- tai yleissairautta.
Artikkelissa kuvattu silmänpohjakuva (45-asteen kuva-ala) kattaa vain pienen (12%) osan silmänpohjan koko pinta-alasta. Uuden sukupolven tutkimuslaitteet yltävät jopa 200 asteen kuvaan, mutta niiden tarkkuus riittää vain pieneltä osin tautidiagnostiikkaan ja niidenkään kuva-ala ei kata koko silmänpohjaa. Lisäksi kuvien tulkinta on hyvin vaikeaa ja vaatii pitkää perehtyneisyyttä tauteihin, niiden luonteeseen ja hoitokeinoihin. Huolestuttavinta koko asiassa on mielestäni asiakkaalle mahdollisesti tuleva valheellinen turvallisuudentunne siitä, että kaikki on kunnossa. Vastuukysymykset asiassa ovat täysin avoimia, sillä tulkinnasta ei vastaa lääkäri ja siksi tulkinnan sijaan sanamuoto onkin ”havainnoidaan viitteitä mahdollisista poikkeavuuksista”. Kuvatulle ihmiselle tämä joka tapauksessa tarkoittaa, sanamuodosta huolimatta, tulkintaa ja hän luottaa sen oikeellisuuteen.
Olemme hoitaneet potilaita, joiden kuvissa poikkeavuutta optikko ei ollut havainnut, minkä vuoksi potilas ei ohjautunut hoitoon ajoissa ja näkö pahimmillaan heikentyi pysyvästi. Optikoiden kuvissa havainnoimat poikkeamat ovat muutaman yksilön kohdalla paljastaneet taustalta vakavan sairauden. Todennäköisimmin optikko olisi ohjannut potilaan lääkärin tutkittavaksi oireiden perusteella ilman valokuvaakin. Valtaosin jatkotutkimuksiin ohjautuneilla ihmisillä ei kuitenkaan ole ollut silmissään mitään poikkeavaa tai kyseessä on ollut asia, joka on jo aiemmin tutkittu ja tarvittaessa hoidettu (esim. vanha arpi). Tämä on aiheuttanut tarpeettomia kustannuksia terveydenhuollolle ja ennen kaikkea aiheetonta huolta kuvatulle.
Artikkeli viitattiin myös vakaviin silmäsairauksiin nimeltä verkkokalvon reikä ja verkkokalvon irtauma. Nämä kaksi tautia saattavat olla potilaan näön kannalta hyvin lohduttomia ja niiden poissulku tai seuranta ei onnistu milloinkaan silmänpohjakuvalla siitä syystä, ettei ongelma-alue näy kuvassa.
Optikot ovat optiikan, piilolasi- ja silmälasimäärityksen sekä näönhuollon ammattilaisia. Optikon koulutukseen kuuluu kuitenkin hyvin pieni määrä silmäsairauksia koskevia opintoja (12op koko 210op tutkinnosta). 12 vuotta peruskoulutetuille silmälääkäreillekin kuvien tulkinta on aina haastavaa ja tautioppia joutuu opiskelemaan koko työuransa. Lisäksi kuvien tulkinta muuttuu koko ajan vaikeammaksi, kun taudeista opitaan lisää ja hoitokeinot monipuolistuvat.
Silmänpohjakuvaseulonta on osoitettu hyödylliseksi vain diabeetikoilla ja silloinkin vain diabetesmuutosten seurannassa.
Juha Hagman
Lääketieteen tohtori
Tulosyksikönjohtaja
EPSHP / Silmäkeskus
