Aikomuksenani on löytää uusi, hyvä mustikkapaikka metsästä melko läheltä kotiani Gerbyssä.
Nykyään on tarjolla vaikka minkälaisia sovelluksia ja palveluita, jotka kertovat, mistä otollisia apajia kannattaa lähteä metsästämään.
Aloitan kotona tietokoneella Maanmittauslaitoksen Karttapaikka-palvelusta. Siellä näkee karttoja kaikkialta Suomessa eri muodoissa kuten maastokarttoina tai ilmakuvina.
Palvelun nettisivujen mukaan puustoiset alueet näkyvät maastokartalla valkoisina, ja ne ovat yleensä hyviä marjastuspaikkoja.
Ilmakuvissa nämä alueet näkyvät vihertävinä eli metsinä ilmasta kuvattuina.
Zoomaan palvelussa karttaa Alskatintien kohdalla, Gerbyn risteyksestä kohti Raippaluotoa sijaitsevalla alueella.
Kartan ilmakuvassa näkyy sekä tien vasemmalla että oikealla puolen yhtenäisiä metsäalueita.
Mutta tämän enempää en saa Maanmittauslaitoksen Karttapalvelusta irti. Metsää on, mutta millaista metsää? Onko mustikkametsää, jota etsin?
Palvelun vaihto
Naputan seuraavaksi Googlen hakukenttään sanan marjapaikat. Saan ruudulle kolme kiinnostavaa sivustoa: Mustikkakartta, Marjahavainnot ja Satokausi-kartta.
Tartun ensimmäisenä Mustikkakarttaan, sillä mustikkaan olen menossa.
Sivustolla ohjataan lataamaan ilmainen mobiili sovellus, joten otan kännykän kauniiseen käteeni ja lataan puhelimeeni Karttapaikka-sovelluksen. Sen yksi osa on Mustikkakartta.
Sovellus avaa karttanäkymän, jota voi sormenpäillä zoomailla. Tarkennan Alskatintielle, mutta sitten tulee tenkkapoo. Mustikkametsien karttaa ei tahdo löytyä, kunnes lopulta löydän oikean painikkeen.
Puhelimen näytölleni ilmestyy Alskatintien varren karttakuva, jonka maastot ovat muuttuneet vaalean mustikan värisiksi.
Nyt alan innostua!
Vaalean lilan väriset alueet kartalla tarkoittavat, että noilta alueilta löytyy mustikkaa.
Alskatinten varren metsäthän näyttävät olevan mustikkaa pullollaan.
Nyt menoks, sanoi Annie Lennox, huikkaan koiralleni Mimmille. Pakkaan reppuun juomapullon, ja kurotan astiakaapista mukaan muovisen mansikkahillopurkin.
Tätä sovellus
ei kerro
Ajelemme Alskatintietä, kunnes näen vasemmalla puolen hieman isomman metsätien. Käännymme sinne ja parkkeeraan tien alkuun.
Sovelluksen mukaan koko Alskatintien vasen laita olisi mustikkamaata. Siksi arvelen, että heti autosta astun suoraan mustikkametsään.
Samalle tielle on parkkeerannut toinenkin auto, josta nousee kaksi henkilöä ämpäreineen.
Tästä sovellus ei ainakaan toistaiseksi kerro mitään eli mahdollisista muista marjastajista ja heidän reaaliaikaisesta lukumäärästään kullakin marjapaikalla.
Kyräilemme toisen marjastajaparin kanssa toisiamme. Emme missään nimessä tervehdi.
Pariskunta ehtii ensimmäisenä astua metsään. Minä vielä keräilen kampsujani ja koiraani takaluukusta.
Päätän luovuttaa lähipaikan heille. Lähden koiran kanssa kävelemään metsätietä eteenpäin.
Mustikkaa löytyi!
Muutamia satoja metrejä käveltyäni mustikkametsää ei vielä näy.
Tarkistan sovelluksesta, että olenhan oikeassa paikassa. Kyllä, kartta näyttää, että näillä main mustikkaa on – ja paljon.
Vajaan kilometrin käveltyäni näen metsää, josta tiedän, että tämä on oivallista mustikkamaata.
Maassa on mustikkaa, ja mustikkaista metsämaata jatkuu ja jatkuu.
Kyyristyn ja alan poimia mustikoita pieneen kippooni. Varvuista on selvästi jo poimittu marjoja.
Kuulen päässäni äitini klassiset sanat: "Täällä on selvästi jo käyty".Muistan, kuinka lapsuuteni mustikkametsissä vanhempieni kanssa näiden sanojen jälkeen yleensä siirryttiin äkkiä toisaalle.
Minusta mustikoita on vielä riittävän paljon. Paras merkki siitä on, ettei kroppaansa tarvitse liikutella kuin 360 astetta. Joka puolella riittää vielä marjaa.
Saan kipponi noin tunnissa täyteen, vaikka en liiku kuin muutamia metrejä suuntaan ja toiseen. Osa ajastani menee myös kuvien ottamiseen tätä lehtijuttua varten.
Takaisin ämpärin
kanssa
Jostain syystä viime vuosina pahasti väljähtänyt marjastukseni sai aivan selvästi uutta intoa tämän juttukeikan ja Karttaselain-sovelluksen kautta.
Olen innoissani siksikin, ettei sovellus rajoitu mustikkaan.
Karttaselaimesta löytyy myös puolukan, hillan sekä kantarellin, suppilovahveroiden, herkkutattien ja männynherkkutattien esiintymäkartat.
Eri lajien kasvupaikat on merkitty erivärisillä neliöillä, mikä tekee niiden löytämisestä todella helppoa.
Tyrnikarttaa ei vielä ole, toivottavasti sekin tulee. Palvelun nettisivusto lupaa, että uusia marja- ja sienikarttoja olisi tulossa.
Melkoisen kätevä
sovellus
Saman kotisivun mukaan marja- ja sienikarttojen tiedot perustuvat tutkimustietoon pohjautuviin ennustemalleihin, jotka on yhdistetty valtakunnallisiin paikkatietoaineistoihin.
Karttoja myös kehitetään jatkuvasti, ja siihen jokainen käyttäjä voi osallistua jättämällä kasvupaikkapalautteen sovelluksessa.
Bonuksena samaisesta Karttaselain-sovelluksesta löytyy marjakarttojen vierestä retkeily-nappula.
Kun sitä klikkaa, löytää kartoille, jotka osoittavat esimerkiksi marjamaastojen lähimmät laavut ja tuvat, retkeily- ja luontokohteet ja uimarannat. Melkoisen kätevää.
Palaan toimitukseen ja sanon päätoimittajalle, että olipa kiva juttukeikka, ja että aion lauantaina mennä mustikkametsään takaisin. Isomman ämpärin kanssa.
Muistatko jokaisenoikeudet?
Suomessa jokaisenoikeudet antavat kaikille luvan mm. näihin asioihin:
- liikkua jalan, hiihtäen ja pyöräillen luonnossa, kuten metsissä, luonnonniityillä ja soilla
- poimia luonnonmarjoja, sieniä ja rauhoittamattomia kasveja
- oleskella ja yöpyä tilapäisesti alueilla, joilla liikkuminenkin on sallittua
- onkia ja pilkkiä
Jokaisenoikeudet kieltävät esimerkiksi:
- aiheuttaa häiriötä tai haittaa toisille tai ympäristölle
- häiritä lintuja tai muita eläimiä tai niiden pesintää
- kulkea pihamailla, istutuksilla, viljelyksessä olevilla pelloilla pelloilla tai muilla erityiseen käyttöön otetuilla alueilla
- avotulen teon toisen maalle
- ottaa kuivunutta tai kaatunutta puuta
- roskata ympäristöä
- ajaa moottoriajoneuvolla maastossa
