On emävaleita ja sitten on tilastoja. Tilasto lienee vielä suurempi vale, mutta tämä artikkeli käsittelee Sportin syyskautta tilastojen valossa tästä huolimatta. Katsotaan, mitä tilastoilla on kerrottavana kotkapaidoista.
Sportin alkukausi oli hieman haasteellinen. Peli ei kulkenut ja dramatiikkaa nähtiin sekä kaukalossa että sen ulkopuolella.
Sport sai ennen joulutaukoa alleen kolmen ottelun voittoputken, joka näytti helpottavan kotkapaitojen tuskaa. Tämän kolmen ottelun putken kruunasi voitto Tapparasta kotijäällä lukemin 4-0.
Syitä Sportin heikohkoon pelaamiseen on etsitty varmasti kaikesta mahdollisesta. Syitä on varmasti monia aina tappioputkien psykologisesta vaikutuksesta pelirakenteellisiin asioihin.
Sport keikkui alkukauden pudotuspeliviivojen tuntumassa aina lokakuun alkuun saakka, kun Sport voitti kotijäällään HIFK:n lukemin 4-1. Sittemmin lähti synkkä pulkkamäki, joka loppui oikeastaan vasta juuri ennen joulutaukoa. Välissä tuli vain harvoja voittoja. Siksi näissä tilastoissa on vielä erikseen laskettu aikavälillä 8.9-6.10 ja 6.10.-15.12 kaikki tilastot erikseen selvittääksemme, mikä asia sitten muuttui HIFK-voiton jälkeen.
Mutta jos unohdetaan hetkeksi kaikki muu ja tutkitaan pelkästään tilastollista suorittamista. Millaisia syitä Sportin haasteisiin voisi löytyä pelkästään numeroista?
Sport tasakentällisin
Otetaan ensin käsittelyyn yleisin pelitilanne: joukkueilla on yhtä monta pelaajaa jäällä. Eli pelataan viidellä viittä vastaan tai tasavajaalla. Vaikka monesti erikoistilanteillakin ratkaistaan pelejä, on tällä osa-alueella suuri merkitys. Etenkin, jos se sattuu epäonnistumaan.
Kuvasta löytyy Sportin suorittamista tasakentällisin kuvaava taulukko eriteltyinä aikoina sekä koko syyskauden osalta.
Syyskuun aikana Sport oli laukaisuhallinnallisesti hieman hallitsevampi osapuoli otteluissaan. Jos pelattiin tiukassa tilanteessa tasakentällisin, hallitsi Sport laukauksia vielä enemmän. Syyskuun aikana Sport viimeisteli tasakentällisin erinomaisella prosentilla.
Torjuntaprosenttikin oli kohtalainen muutamista isonumeroisesti vastustajille päättyneistä otteluista huolimatta. Kuitenkin juuri ja juuri 90 ylittävä prosentti tasakentällisin kertoo, että aivan nappiin ei omassa päässä ole mennyt tuolloinkaan. Yleensä tämä kielii siitä, että puolustusvirheitä on sattunut.
Syyskuun aikana Sport oli laukonut vielä keskimäärin enemmän kuin vastustaja. Laukaisusuhde oli yhdeksän laukausta positiivisen puolella. Lokakuun ja joulukuun välisenä aikana tämä tilasto oli kuitenkin heittänyt negatiivisen puolelle. Määriteltynä ajanjaksona vastustaja laukoi yhteensä 22 kertaa enemmän kuin Sport.
Näin ollen myös laukaisuhallintaprosentit olivat keikahtaneet Sportin kannalta 50 prosentin alapuolelle. Ei kuitenkaan katastrofaalisesti, sillä keskimäärin laukaisuhallinta oli lokakuun ja joulutauon välisenä aikana melko tasainen. Suurin tiputus oli tapahtunut tiukassa tilanteessa tasakentällisin pelatessa. Pelin ollessa tasainen, oli vastustaja keskimäärin hienokseltaan hallinnut ottelua, jos se syyskuun aikana oli toisinpäin.
Sport oli alkukauden aikana onnistunut viimeistelemään tasakentällisin erinomaisella prosentilla, joka kompensoi vielä alkukauden aikana heikohkoa torjuntaprosenttia. Lokakuun ja joulutauon välissä viimeistelyteho oli kuitenkin laskenut, jonka lisäksi myös torjuntaprosentti oli laskenut vielä hieman aiemmasta.
Lukema laukaisuhallinnassa ei kuitenkaan ole kummassakaan tilanteessa huono. Yleensä parhaan kuuden joukkoon päästään hieman yli 50 prosentin laukaisuhallinnalla ja 50 prosentin molemmin puolin heiluvat joukkueet keskikastissa.
Sport on edelleen aloittanut merkittävästi vähemmän hyökkäysalueella kuin puolustusalueella. Puolustusalueella Sport kaapi aloituksia syyskuun aikana vielä enemmän kuin myöhemmässä vaiheessa syyskautta. Sportilla on kuitenkin ollut todella hyviä aloittajia tällä kaudella, joten se kompensoi tätä asiaa melko paljon.
Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että keskimäärin Sport joutuu rakentelemaan hyökkäyksiä vastustajaa enemmän omasta päästä ja toisaalta vastustaja saa valmiiksi kiekon Sportin alueelle. Se vaikuttaa suoraan tehtyyn työmäärään, jos kiekkoa joudutaan joka pelissä kuljettamaan keskimäärin vastustajaa enemmän hyökkäystä luodessa.
PDO antaa suuntaa siitä, miten joukkue on kokonaisuutena suorittanut. Lukema on summa tasakentällisin tehdyistä laukauksista ja torjuntaprosentista. Lukema hakeutuu tyypillisesti lähelle sataa. Alkukauden aikana Sport oli tältä lukemalta ihan hyvässä asetelmassa ja suoritti tasoonsa nähden hyvin. Lokakuun ja joulukuun välisenä jaksona tämä kuitenkin laski alisuorittamisen puolelle.
Tämä on tuloksiin nähden aivan loogista. Eli voidaan päätellä, että puolustuspäässä on suoritettu huonommin ja oma maalinteon tehokkuus on laskenut erinomaisesta hyvään, mutta parempia tuloksia olisi voitu silti odottaa.
Sport erikoistilanteissa
Erikoistilanteiden merkitys pelin kulkuun on luonnollisesti suuri. Niiden ollessa kunnossa, ovat ne usein yksi merkittävä voitonavain.
Katsotaan ensin, miten Sport on suoriutunut ylivoimalla syyskauden aikana. Alta löytyy ylivoimasuorittamisesta tilastoja sekä erikseen määritellyiltä ajoilta että koko syyskaudelta.
Ylivoima on pysynyt kutakuinkin samoilla prosenttiluvuilla koko syksyn ajan. Ylivoima oli heikkenemään päin pitkään, mutta tietysti viime pelien onnistumiset ovat tilastoa nostaneet. Mielenkiintoinen tosiasia on se, että vaikka prosenttiluvut ovatkin alhaisempia, on Sportin yhteen ylivoimamaaliin käyttämä aika lokakuun ja joulukuun välillä itse asiassa vertailukelpoinen yli keskikastin joukkueidenkin.
Tällä hetkellä nähtävä tilasto ei jää kovinkaan monella mittarilla keskikastille. Tilastojen nousu tulee automaationa, mikäli ylivoiman onnistumiset pysyvät samalla tasoilla kuin viimeisimmissä otteluissa.
Alivoimapeli on ottanut onnettoman alkukauden jälkeen harppauksia eteenpäin, joskin se on edelleen kestämättömän huonoa tilastollisesti. Vastustaja ei tarvitse kuin vajaa kuusi minuuttia ylivoimamaalin tekemiseen, joten noin joka kolmannella alivoimalla oma verkko pölisee.
Suhteessa siihen, että Sport on ylivoimalla viimeistellyt hieman vajaassa 200 minuutissa 21 ylivoimaosumaa ja toisaalta päästänyt hieman alle 190 minuutissa 33 alivoimamaalia, vallitsee erikoistilanteissa epäsuhta.
Vaikka lokakuun ja joulutauon jälkeinen aika oli alivoimassa selkeästi heikkoa syyskuuta parempi, ei tämäkään puolustusalueen tilasto kerro kovinkaan lohdullista totuttaa. Alivoimassa on selkeä parantamisen paikka.
Mielenkiintoista on huomata myös se, että todellisuudessa Sport on päässyt pelaamaan enemmän ylivoimaa, mitä se on viettänyt alivoimalla. Alivoimakertoja on kertynyt tähän mennessä 121 ja ylivoimakertoja 129.
Yhteenveto
Sport kuuluu oikeastaan kaikissa hyökkäystä ja yleisiä pelintilanteita kuvaavissa mittareissa Liigan keskikastiin, joissain jopa sen yli.
Vaikka Sportin laukaisuhallinta tasakentällisin on tippunut sitten alkusyksyn, se kestää vertailun sijoihin 7-10 helposti sekä yleisesti että pelin ollessa tiukka. Vaikka viimeistely heikkeni tasakentällisin sitten todella tehokkaan alkusyksyn, mennään tämänhetkisellä viimeistelyprosentilla jopa sijalle kuusi. Sport joutuu aloittamaan omistaan hieman useammin kuin keskikastin joukkueet, mutta hyvät aloittajat kompensoivat sen tilaston merkitystä.
Sportin ylivoima on parantunut tilastollisesti viime aikoina, joka nostanee tätä mittaria kevätkaudella, mikäli viimeistelyn taso pystytään pitämään. Ajallisesti Sport ei tarvitse ylivoimamaalin järjestelemiseen juuri sen enempää aikaa kuin keskikastin joukkueetkaan. Prosentin perusteellakin kotkapaidat jäävät vain hitusen keskikastille, ei merkittävästi. Kyse on lähinnä nimellisistä eroista.
Hyökkäystehokkuudesta kertonee sekin, että Sport on viimeistellyt kuudenneksi eniten maaleja koko sarjassa, 91 kappaletta.
Ongelma on siis selkeästi omassa päässä. Se tilasto on hyvä ehkä avata sillä tosiasialla, että Sport on päästänyt kaudella 115 maalia, joka on vain yhden vähemmän kuin eniten maaleja omiinsa laskeneella Ilveksellä. Sportin 115 on toisaalta jo 16 maalia enemmän kuin kolmanneksi eniten maaleja päästäneellä KooKoolla. Joukkueet ovat siis omassa kyseenalaisessa yksinäisyydessään tässä heikossa lukemassa.
33 ottelun aikana Sportia vastaan on siis tehty keskimäärin 3,48 maalia joka ottelussa, joka on auttamatta liikaa. Vaikka Sport on itsekin viimeistellyt noin 2,76 maalia ottelussa, joka on kilpailukykyinen lukema, vesittää onneton päästettyjen maalien määrä tämän.
Jos laukaisuprosentin ja torjuntaprosentin summaa tasakentällisin ihmettelee, tulee siihen tulokseen, että Sport kuuluisi lähelle keskikastia. Sitä kuitenkin nostaa laukaisuprosentti liiaksi. Ongelma on se, että Sportin torjuntaprosentti tasakentällisin on alle 90 prosenttia, joka on kestämätön lukema ja kielii puolustusvirheistä, joista on ollut ilman tätä tilastoakin keskustelua.
Tämä tilasto vain vahvistaa sen tosiasia, että tasakentällisin puolustustilanteissa on merkittävästi parannettavaa. Mikäli virheitä olisi ollut edes hieman vähemmän, olisi joukkue hilautunut keskikastiin ja kilpailisi tällä hetkellä pudotuspelipaikasta paljon realistisemmin kuin nyt. Sportin torjuntaprosentti tasakentällisin on Liigan toiseksi heikoin. Taakse jää vain eniten maaleja päästänyt Ilves.
Myöskään alivoimalla ei ole oikein onnistuttu. Sport on toiseksi heikoin alivoimajoukkue ja taakse jää mikäs muukaan kuin Ilves, joskin sekään ei paljoa. Ero keskikastiin alivoimapelaamisessa on merkittävä. Keskikastin joukkueet pelaavat alivoimaa noin 80 prosentin tehokkuudella, kun Sport lähentelee vaivoin 73 prosentin tehokkuutta.
Eli kotkapaitojen selkeä kehitys kohde on puolustusalueella. Alivoimapeli tulee saada kuntoon ja tasakentällisin pitää puolustaa jatkossa paremmin. On surkeaa jossitella, mutta jos Sport olisi pelannut edes hitusen paremmin puolustusalueella, niin joukkue voisi keikkua kahden keskimmäisen pudotuspeliviivan välissä.
MIKA PUKKINEN
