Tiina Vesterlund toivoo, että mielenterveyden ongelmista voitaisiin puhua avoimesti. Hän ei halua kantaa vaikenemisen taakkaa kuten hänen isänsä.
Kuva: Jarno Pellinen
Tiina Vesterlund huomasi jo lapsena, että hänen isässään on jotain tavanomaisesta poikkeavaa. Hän oli herkkä syyttelemään muita ihmisiä ja hänellä oli erikoisia kuvitelmia.
– Isä epäili esimerkiksi naapureiden häiritsevän häntä tahallaan ja saattoi kuvitella vaikkapa kaupan kassan pilkkaavan häntä.
