Pankit kyselevät asiakkaidensa tietoja, koska laki edellyttää sitä. Näin kerrotaan Finanssivalvonnasta.
Kyselyjä tehdään asiakkaan tuntemiseksi, ja tämän tarkoituksena on estää finanssijärjestelmän väärinkäyttöä ja auttaa viranomaisia selvittämään havaittuja rikkomuksia.
– On selvitettävä, että rahat eivät esimerkiksi ole peräisin rikollisesta toiminnasta tai että rahat eivät päädy terrorismin rahoittamiseen, Finanssivalvonnan lakimies Maarit Pihkala kertoi tänään tiedotustilaisuudessa.
Pankki laatii kysymykset itse ja sisäiset ohjeensa itse lakien ja omien riskiarvioidensa mukaisesti. Finanssivalvonta ei laadi pankeille riskiarvioita eikä sisäisiä ohjeita asiakkaan tuntemismenettelyistä.
Pankkien asiakkaille esittämät kyselyt ovat herättäneet asiakkaissa ihmettelyä. Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio kertoi samaisessa tiedotustilaisuudessa, että tämä on ollut viestinnällinen ongelma, mutta tähän liittyy hänen mukaansa muitakin ongelmia.
– Asia on meillä vireillä. Tulemme selvittämään tämän pankkien kohdalla myös lomakkeiden tasolla. Mahdollisimman suuri läpinäkyvyys tulisi olla siitä, miksi jotain kysytään. Se on kiistatta nyt ainakin oman arvioni mukaan jäänyt toteutumatta, Aarnio sanoo.
Riskiarvio esimerkiksi rahanpesusta voi Aarnion mukaan vaihdella, joten pankkien standardilomake ei sellaisenaan kaikille ole hänen mielestään ihan paras vaihtoehto.
– Kun kysytään, että olemmeko pääasiallinen pankkisi, herää kysymys, että onko kysymys myös markkina- ja mielipidetutkimuksesta. Niihin ei ole pakko vastata ja niihin vastaaminen edellyttää suostumusta. Suostumuksen antaminen tai sen peruuttaminen ei saisi johtaa haitallisiin seuraamuksiin.
Jos kieltäytyy vastaamasta kysymyksiin, voi siitä viime kädessä seurata asiakassuhteen irtisanominen.
– Huolestuttavaa, jos pankkipalvelun käyttö evätään sen takia, että käyttää lakisääteistä oikeutta olla antamatta suostumusta kysymykseen, jota asiakkaalle ei perustella, että se liittyy riskienhallintaan tai lakisääteisiin velvoitteisiin, Aarnio kertoo.
Aarnion mukaan tietosuojavaltuutetun toimistosta kehotettiin jo pari vuotta sitten pankkeja tiedottamaan ja perustelemaan asiakkaille.
– Se on näköjään mennyt vähän huonosti. Jos asiakas joutuu pulaan eikä hän tiedä miksi joutuu pulaan, se on tietosuojaperiaatteiden vastainen tilanne, Aarnio kertoo.
Yksi eniten ihmettelyä herättänyt kysymys liittyy siihen, että pankki on kysynyt poliittisista sitoumuksista. Finanssivalvonnan verkkosivuilla kerrotaan, että pankin on tiedettävä, onko sen asiakkaana henkilö, joka käyttää merkittävää julkista valtaa ulkomailla tai onko asiakas tällaisen henkilön lähipiirissä. Tarkoituksena on, että pankki voi seurata tällaista asiakassuhdetta tarkemmin siihen liittyvän suuremman väärinkäytösriskin vuoksi.
– Sillä tarkoitetaan sellaista henkilöä, joka käyttää merkittävää julkista valtaa. Esimerkiksi suurlähettiläs, parlamentin jäsen, valtionpäämies tai armeijassa korkeassa virassa, Maarit Pihkala kertoo.
– Tarkoitus ei ole kysyä, että mitä puoluetta asiakas äänestää.
Nykyisen lainsäädännön mukaan pep-status [Politically Exposed Person] on annettava tällaista tehtävää ulkomailla suorittavalle.
– 2017 tulee uusi laki, joka ottaa mukaan myös kotimaiset ihmiset eli esimerkiksi eduskunnan jäsenet ja valtionyhtiöiden johtajat. Tähän kytketään myös lähipiiri.
Ohjeistuksia tällaiseen valvontaan antavat kansainvälinen sääntely ja ohjeistus, EU-säännökset ja kansallinen lainsäädäntö. Globaaleille markkinoille on haluttu mahdollisimman yhteneväiset ohjeistukset.
AKI LAUROKARI / LÄNNEN MEDIA