Vaasan Sundomissa sijaitsee kotiseutumuseo, joka ei ole monille paikallisillekaan tuttu.
Myrgrundintien varrella olevan museon omistaa Sundomin kotiseutuyhdistys, joka osti museorakennukset ja -esineet Vaasan kaupungilta vuonna 2018.
Tällöin alkoi museon rakennusten kunnostaminen.
Rakennusten katot olivat huonossa kunnossa, ja yhdistyksellä oli kiire remontoida ne ennen kuin vesivahingot ehtisivät tehdä tuhoaan.
Kunnostaminen hoitui kymmenen kyläläisen talkoovoimin sekä avustusrahoilla.
Auki tapahtumien yhteydessä
Vielä 90-luvulla Vaasan kaupunki ja museotoimijat pitivät kotiseutumuseota kesäisin auki yleisölle.
Kun 2000-luvun alussa museorahoitus lopetettiin, suljettiin osittain myös museon ovet. Nykyään museo on auki satunnaisesti tapahtumien aikaan.
Seuraavan kerran museon rakennusten sisälle pääsee kurkistamaan 10. kesäkuuta, kun museolla on avointen ovien päivät.
Uusin rakennus remontin alla
Sundomin kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja Mia Wiik ja museo-osaston puheenjohtaja Kjell Nybacka toivovat, että museon tämänhetkinen kunnostusprojekti mahdollistaa museon auki pitämisen tapahtumien ulkopuolellakin.
Tällä hetkellä kunnostetaan vanhaa maalarin tupaa, jonne tulee yhdistyksen toimipaikka ja ehkä myös kahvila.
Nybacka arvelee, että rakennuksen alakerta, jonne kahvila tulisi, valmistuu lähikuukausien aikana. Tämän jälkeen museo on auki useammin.
– Moni kyläläinenkään ei ole ikinä käynyt näiden museorakennusten sisällä, Nybacka toteaa.
Maalarin tupa sijaitsi ennen Sundomin Jåfsbackenissa, ja sen arvioidaan olevan noin 220 vuotta vanha. Se siirrettiin osaksi kotiseutumuseota viime vuonna.
Projekti on saanut tukea Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta.
Pihalla seitsemän museorakennusta
Museoalue koostuu useasta eri rakennuksesta.
Päärakennus on ainoa, joka on alkuperäisellä paikallaan. Se on toiminut monien perheiden kotina ja myöhemmin myös kouluna. Museoksi se vihittiin vuonna 1962.
Päärakennuksen lisäksi alueelta löytyy karjamaja, sotilastorppa, vilja-aitta, heinälato, tuulimylly ja ulkorakennus. Ne on tuotu museoalueelle lähiseuduilta.
Sotilastorppaa on aikoinaan asuttanut sotilas ja hänen perheensä. Se on peräisin ajalta, kun Suomessa otettiin käyttöön ruotujakolaitos.
Nybackan mukaan sotilastorppien piti olla tietyn kokoisia, ja museon torppa on maan suurimpia. Se on sisustettu 1700-luvun mukaisesti.
Karjamaja oli lehmänlypsäjien asumus vuoteen 1915 saakka. Myöhemmin sen perijät käyttivät sitä kesämökkinä 40-luvun alkuun asti.
Suuri tuulimylly komeilee tien toisella puolella, mäen huipulla. Se on malliltaan harakkamylly.
Samalla paikalla on ollut aikoinaan toinen tuulimylly, joka aiheutti erään myllärin kuoleman hänen osuttuaan myllyn siipeen.
Museoaluetta ympäröi riukuaita, joka kokoaa rakennukset yhdeksi kokonaisuudeksi.
