Moni ohikulkija pysähtyi maanantaina ja tiistaina tällistelemään ja kuvaamaan erikoista näkyä Kyrkösjärven uimarannalla. Rannan poukamaan oli alkuviikosta ajautunut puita ja pensaita kasvava pieni saari, jota Seinäjoen kaupungin työntekijät purkivat kaivinkoneella ja kuormalavalla pois.
Video: Kari Löfhjelm
Kyseessä oli turvelautasta muodostunut saari nimeltä Seilanti.
Kaupunginpuutarhuri Kari Hirvensalon mukaan Seilanti oli lähtenyt maanantaina liikenteeseen edellisestä paikastaan.
– Eilen illalla todettiin, että nyt se on tullut uimarannan poukamaan, Hirvensalo kertoo.
Saaren purkutyöt aloitettiin tiistaiaamuna seitsemältä. Seilanti purettiin puineen, pensaineen ja turpeineen kuormalavalle, jonka traktori hinasi lähistölle kasaan kuorma kerrallaan.
Kaivinkoneen kuljettaja Sauli Mäkelä arvioi Ilkka-Pohjalaiselle kymmenen aikaan tiistaina aamupäivällä, että saari täyttäisi kaiken kaikkiaan 50 kuormalavaa.
Iltapäivällä kahden jälkeen saari oli jo kokonaan purettu.
Hirvensalo ja Mäkelä arvelevat, että Seilannin ajoivat liikkeelle veden noussut pinta sekä voimakkaat tuulet.
Turvesaaret ovat Kyrkösjärven erikoisuus
Seilanti oli yksi Kyrkösjärvellä seilaavista turvesaarista. Saaria on seilannut Kyrkösjärvellä ennenkin, ja moni on ajautunut järven pohjoisosan uimarantaan aiemmin.
Kyrkösjärven uimarantaan ajelehtivat turvesaaret ovat niin tavallisia, että kaupunginpuutarhuri Hirvensalon mukaan kaupungilla on vakiopaikka, jonne rannalle ajautuneet saaret kuormataan.
Koska Kyrkösjärvi on tehty alun perin pienestä suolammesta laajentamalla, sen pohjassa on turvetta. Etenkin tekojärven alkuaikoina 1980-luvulla pohjan turpeesta muodostui paljon turvelauttoja ja -saaria, tietokirjailija Anssi Orrenmaa tietää.
– Kaikilla Suomen tekojärvillä on seilaavia saaria. Sanoisinko, että on enää kolme sellaista, jossa niitä liikkuu, Orrenmaa sanoo.
Orrenmaan mukaan Suomessa on 52 merkittävää tekojärveä ja Kyrkösjärvi on niistä nuorin.
– Vanhemmissa tekojärvissä ei enää ole turvelauttoja, ne rauhoittuvat.
Turvesaaret muodostuvat sopivissa olosuhteissa. Vanhasta suomaaperästä ylös puskeva metaani nostaa turvetta pintaan, ja muodostuu lauttoja tai saaria, Orrenmaa kertoo.
Kyrkösjärven turvesaaret nimettiin viisi vuotta sitten
Kun Kyrkösjärvelle tehtiin luontopolkua vuonna 2017, päätettiin samalla nimetä järvellä seilaavat saaret, Orrenmaa kertoo.
– Pidettiin kansalaiskeräys ja saatiin 116 ehdotusta nimille. Seilanti päätyi yhdeksi niistä.
Nimeäminen tehtiin Orrenmaan mukaan Kyrkösjärven erikoisuuden eli ajelehtivien turvesaarien esiin nostamiseksi ja ilon irti ottamiseksi.
Kyrkösjärvellä on viime aikoina seilannut Orrenmaan mukaan neljä nimettyä turvesaarta: Kulkuri, Kyrköönen ja Vaeltaja. Neljäs, eli Seilanti, on nyt purettu.
Seilanti oli Orrenmaan mukaan jo toinen samanniminen turvesaari. Hän muistelee edellisen Seilanti-saaren haljenneen kahtia kolmisen vuotta sitten. Näin olivat muodostuneet Seilanti ja Uusi-Seilanti. Kunnes:
– Seilanti ja Uusi-Seilanti juuttuivat paikalleen. Sitten kaksi vuotta sitten ne olivat kadonneet, Orrenmaa muistelee.
Nyt toinenkin Seilanti on historiaa. Saarelle pystytetty kyltti saatiin kuitenkin talteen, joten jos Kyrkösjärveltä löytyy uusi nimeämätön seilaava turvesaari, se voidaan nimetä jälleen Seilanniksi.
Turvesaarista ei ole kovin paljon haittaa
Ajelehtivat turvesaaret Kyrkösjärvellä ovat suhteellisen harmiton ilmiö.
– Ei liiemmin ole haittaa, paitsi silloin, kun ne menevät uimarannoille tai voimalaitoksille, Anssi Orrenmaa sanoo.
Kaupunginpuutarhuri Kari Hirvensalon mukaan kaupunki antaa saarten ajelehtia vapaasti, paitsi jos ne ajautuvat uimarantaan.
– Ei meillä hinku ole niitä nostaa, mutta ei ole muuta vaihtoehtoa, jos ne kolahtavat rantaan. Ei olla mikään meripelastusyksikkö, ei ole troolaria, millä kiskotaan niitä ulapalle ja toivotaan, etteivät ne tule takaisin, Hirvensalo naurahtaa.
Pieniä riskejä ajelehtiviin saariin kuitenkin liittyy. Kun saari päätyy rantaan, ne voivat kovalla tuulella nirhata omaisuutta, esimerkiksi laituria. Jos taas ihmiset rannalla kiinnostuvat tekosaaresta, jotkut saattavat yrittää kävellä saareen.
– Tuokin on tuommoinen lähes mannertyyppinen saari. Joku voi ajatella, että tuohon voi mennä kävelemään. Sitten voi humahtaa turpeen läpi. Siitä ei sitten heti noustakaan, Hirvensalo sanoo.
