Petteri Orpon (kok) hallitus on ahkeroinut uusia terveydenhuollon asiakasmaksuja korottaen ja niitä käyttöön ottaen. Terveydenhoidon asiakasmaksujen toistuva korottaminen vaikuttaa jo nyt siten, että kaikilla ei ole varaa mennä lääkäriin tai ostaa lääkkeitä. Hoitoon pääsy on vaikeutunut, myös nuorilta joiden hoitotakuun ei pitänyt heikentyä.
Maamme oikeistohallitus on kurittanut pienituloisten arkea monesta suunnasta. Indeksijäädytys syö työttömyystukea, asumistukea ja sosiaaliturvaa on leikattu, julkisten palvelujen asiakasmaksuja on korotettu ja hoitopolun varrelle on tuotu uusia maksuja. Leikkaukset sosiaaliturvaan ja työttömyys ovat luoneet kannustinloukkuja eri elämäntilanteissa oleville ihmisille. Maksut tuntuvat jo myös keskituloisten kukkarossa. Erittäin tiukilla terveyskeskusmaksujen vuoksi ovat kaikkein pienituloisimmat, jotka käyttävät julkista terveydenhoitoa.
Terveyspolitiikan tavoitteena pitää olla sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoituskriisistä huolimatta välttämättömien palvelujen saatavuuden parantaminen ja nopeampi hoitoon pääsy erityisesti perusterveydenhuoltoon. Tämä linjaus oli jo sote-uudistuksen taustalla.
Monet tutkimukset osoittavat, että maksuja korotettaessa välttämättömien palvelujen käyttö vähenee. Maksujen nostamisen vaikutus kohdistuu voimakkaimmin pienituloisiin, kuten työttömiin ja eläkeläisiin. Pienituloisuus koskettaa etenkin yksin asuvia ja kasautuu iäkkäille naisille. Moni ikäihminen elää niukasti ja jättää maksujen vuoksi menemättä lääkäriin jo ennen maksukaton täyttymistä. Asumisen ja terveydenhuollon maksujen olisi oltava sellaisia, ettei kukaan jätä hoitoa väliin rahan vuoksi.
Kynnys hakeutua ja saada hoitoa nousee nyt, vaikka varhainen hoito olisi kustannustehokkainta ja -vaikuttavinta. Viivästynyt hoitoon pääsy lisää myöhempiä kustannuksia jolloin säästäminen väärästä paikkaa kasvattaa terveydenhoidon kustannuksia.
Maksukorotukset vaikuttavat haitallisesti jo valmiiksi eriytyneeseen palvelujärjestelmään. Työterveys hämärtää osittain julkisen terveydenhuollon kriisiä, sillä suuri osa keskiluokasta on työterveyden piirissä. Heillä on yhä nopea ja itselleen lähes maksuton hoito. Useimmat työterveyspalvelujen käyttäjät eivät siksi huomaa terveyskeskusmaksujen nousua. Uusia maksuja ovat muun muassa leikkaus- ja toimenpidemaksu 257,20 euroa. Erikoissairaanhoidon käyntimaksukin on jatkossa 80 euroa.
Rahoitus ei enää mahdollista yhdenvertaista pääsyä hoitoon. Tehostamista tarvitaan. Asiakasmaksujen korotukset ovat kuitenkin väärä säästökeino, koska ne lisäävät myöhempiä kustannuksia muun muassa erikoissairaanhoidossa.
Hyvinvointialueilla on mahdollisuus kohtuullistaa tai jättää perimättä asiakasmaksuja kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta. Tätä mahdollisuutta on tarpeen käyttää nykyistä rohkeammin. Sairastuminen ja lääkärissäkäynti ei saa olla tie ulosottoon, eikä syrjäytymiseen yhteiskunnasta.