Paljon on ollut puhetta terveydenhuollon henkilöstön jaksamisesta koronan aikana. Henkilöstö on joutunut todella koville, on tehty peräkkäisiä vuoroja, jouduttu luopumaan vapaa-ajasta, siirretty lomia ym.
Ihmiset ovat niin väsyneitä, että moni on ollut valmis hyppäämään pois oravanpyörästä ja vaihtaneet alaa. Nyt olemme sitten kuin salaman iskusta heränneet siihen, että henkilöstöä ei ole suorittamaan meille tärkeitä terveydenhuollon palveluita. Lääkärit työskentelevät päivällä terveyskeskuksissa ja illaksi vielä menevät yksityiselle toimijalle tekemään vastaavaa työtä.
Terveydenhuollon henkilöstö alkaa myös henkisesti olla väsynyttä.
Ihmiset, jotka eivät piittaamattomuuttaan ota rokotuksia, aiheuttavat riskin sille, että todennäköisimmin kuormittavat terveydenhuoltoa. Ymmärrän, että on terveydellisiä esteitä ottaa rokotus, mutta valitettavan paljon on myös ihmisiä, jotka omien periaatteiden vuoksi jättävät rokotteen ottamatta. Kyse ei ole siitä, etteikö korona voisi tarttua rokotettuun, vaan siitä että, mikäli taudin saa, se tulee todennäköisesti lievempänä. Tällöin ei tarvitse edes välttämättä terveydenhuollon palveluita ja näiltä osin kuormittavuus laskee.
Poliitikot puhuvat medioissa, kuinka terveydenhuollon ammattien kiinnostavuutta pitää lisätä, työoloja kohentaa ja johtamista parantaa. Sitten tulee kyse rahasta, siirretään vastuu työmarkkinapöytiin ja odotetaan, että 10–20 euron korotus kuukausipalkkoihin nostaa innostusta opiskella alalle.
Ymmärrän, että vaikeita päätöksiä on hankala tehdä eduskunnassa ja pelätään, mikä ala seuraavaksi on pyytämässä rahaa. Terveydenhuolto tarvitsee kuitenkin resursseja, jotta alaa saadaan houkuttelevammaksi. Vähintä mitä voidaan tehdä, on saada aikaan työmarkkinapöydissä palkkaohjelma, jolla palkat saadaan nostettua ja alan työn arvostus palautettua.
Tärkeää on myös, että terveydenhuollon henkilöstö saa tehdä työtä, johon heidät on koulutettu. Siivoaminen, ruuanlaitto, pyykkien järjestely ym. kuuluu tukipalveluhenkilöstölle, he ovat saaneet koulutuksen omiin ammatteihinsa ja on pidettävä huoli, että henkilöstö tekee työtä, johon koulutuksen on saanut. Tällöin aika kohdistuu terveydenhuollossa asiakkaaseen ja sitä on enemmän.
Lopuksi totean, että myös varhaiskasvatuksen puolella alkaa olla työntekijäpula. Toivon, että ongelmiin tartutaan pikaisesti ja annetaan töille niille kuuluva arvostus.
Kim Lindström (sd.)
Lapua