Seison Raippaluodon sillan kupeessa mantereen puolella, Fjärdskärin levähdysalueella. Hengästyttää, edessäni on ainakin toistaiseksi Suomen pisin silta. Komea on, kaikin tavoin.
Olen aloittamassa saaren tutkimusmatkaa paikallisoppaanani ystäväni Sekstantti. Aloitamme valloituksen alittamalla valtavat pylonit. Olemme nyt Raippaluodossa. Väärin.
– Riippuu siitä, keneltä saaren puolella asuvalta kysyy. Olemme toki Raippaluodon puolella mantereeseen verrattuna. Kunta on virallisesti Mustasaari, mutta alue jakaantuu moneen kylään, Sekstantti toteaa.
Taustalla taitaa kurkistella kuntaliitosten haamu. Jään odottamaan Raippaluotoon saapumista.
Merenkurkun saaristo avautuu Maailmanperintöportissa
Merenkurkun saaristo on Suomen ainoa luonnonperintökohde Unescon listalla. Alue on geologisesti merkittävä, koska siellä on konkreettisesti nähtävissä viimeisen jääkauden jälkeinen, nopea maankohoaminen.
Tämän kaiken opin sillan saaren puoleisella juurella sijaitsevassa Maailmanperintöportissa. Vierailukeskus tarjoaa aiheesta tietoa, mutta myös retkeilyneuvontaa. Polkupyöränkin se vuokraa.
Maailmanperintöportissa on myös pieni taidegalleria, Arte Mare. Siellä on tänä kesänä Anne-Charlotte Dahlin veistosnäyttely avoinna 24.8. saakka.
Opas Fia Antuksen esittelykierroksen jälkeen ymmärrän, miksi Merenkurkku on niin erityinen paikka. Keskus on erinomaisesti onnistunut havainnollistamaan alueen historiaa ja maankohoamista kartoilla ja videoilla.
Pääsen jopa kokeilemaan, miltä tuntuu nähdä saaristo lintuperspektiivistä. Saan päähäni VR-lasit ja nousen kotkan siiville! Korkean paikan kammostani huolimatta liitelen aina Ruotsin rannikolle saakka.
Missä me oikein olemme?
Raippaluodon saarikokonaisuus on kuin reikäinen tippaleipä. Kyläkeskuksesta tiet erkanevat y-kirjaimena pohjoiseen Svedjehamniin ja luoteeseen Söderuddeniin.
Yhdistävää tietä tai rengasreittiä ei ole. Jos käyt molemmissa, joudut palaamaan risteyskohtaan. Olemme päättäneet tutkia pohjoisen, jotta päiväretkestämme ei tulisi liian kiireinen.
Pysähdyn kuvaamaan entisen bensa-aseman tiloissa toimivaa, hyvin kaurismäkeläistä maisemaa eli pizzeria Kvarkenia. Paikan omistaa Klobbskatissa sijaitseva paikallinen olutpanimo.
– Ohitimme juuri Raippaluodon kylän. Se on vain muutaman kilometrin kanttiinsa, oppaani kertoo ajettuamme pari minuuttia.
En siis ole yhtä aikaa enää enkä vieläkään virallisessa Raippaluodossa? Ajelin sen läpi huomaamattani.
Suuntaamme seuraavaksi Björköbyhyn.
– Kylä on pysähtymisen arvoinen, mutta tieosuus sinne on yksitoikkoinen.
Niin on. Ajamme metsäistä maantietä 15 kilometriä, ei kyliä, ei ihmisiä, vain kuoppia. Maisema avautuu puolivälissä kahtena siltana, ja pysähdymme ihailemaan merta ja kesämökkejä.
– Paikalliset ovat täällä yleensä ruotsinkielisiä, mökkiläisten enemmistö puolestaan suomenkielisiä. Tietääkseni porukka tulee hyvin keskenään toimeen.
Björkö vai Björköby?
Tämänkin kylän ohi voi vahingossa lipsahtaa, jos ei pidä varaansa. Tutkimme opastetaulua, ja Sekstanttikin on hieman epävarma siitä, olemmeko nyt Björkössä vai Björköbyssä.
Ainakin sen hallinnollinen keskus on tässä. Folkhälsanin ylläpitämän Björkön hyvinvointikeskuksen nimi on ruotsiksi Komiform. Sen pihaan onkin rakennettu ulkopunttisali.
Tien toisella puolella jäätelöpuoti kutsuu nauttimaan elämästä.
Ajamme lähikauppaan. Sen pihalta löytynee pappaparlamentti, joka selvittää meille paikannimien sekaannuksen.
Herrat vain arastelevat toimittajaa ja pyrähtävät kukin suuntaansa. Vain yksi rohkea jää jututettavaksi: Anders Ohls.
– Kun katsotte karttaa, asia on päivänselvä. Olemme nyt Björkön saarella, sen keskellä on Björköbyn kylä. Ja minä olen björköläinen. Olen aina ollut, vaikka asunkin mukamas Mustasaaressa.
Kunnan muutos näkyy Ohlsin elämässä kuulemma vain siinä, että kaikki palvelut karkaavat Sepänkylään.
– Pullakahvinsa ja postinsa saa sentään vielä täältä.
Svedjehamnissa pääsemme suolaamoon ja suolasirottimeen
Seuraava lukkojarrutus tapahtuu Merenkurkun Majatalon kohdalla. Pellolla kirkkaan oranssi taksi vetää ruuhea. Itse majatalon pihasta paljastuu lisää värikästä rakennusten ja esineiden ilotulitusta.
Paikan omistaja-yrittäjä Anne Jokela kertoo kuluneen kesäkuun olleen normaali matkailijamäärissä, vaikka säät ovatkin olleet viileät. Ainoa muutos on ollut ennakkovarausten vähäisempi määrä.
– Ihmiset taitavat tehdä matkapäätöksensä aika viime tingassa.
Pohjoisin etappimme on Svedjehamnin kalasatama, ja se on alkupiste moneen menoon.
Voit käydä syömässä entisessä suolaamossa, ravintola Salterietissä tai piipahtaa upouudessa Björkön venemuseossa.
Kauniissa rantamaisemassa voi ihailla ikonisia punaisia venemajoja, ja tarjolla on useita luontopolkuja. Niistä suosituin johtaa Merenkurkun suurimpaan näkötorniin Saltkaretiin eli suolasirottimeen, ja polku sinne on esteetön.
Teemme nämä kaikki.
Saltkaretin ylähyllyltä avautuu huikea panoraama.
Täällä näkee konkreettisesti maankohoamisen aiheuttamat, pyykkilautaa muistuttavat De Geer -moreenimuodostelmat.
Ne ovat pitkulaisia, muutamien metrien korkuisia ja toisinaan useiden satojen metrien pituisia moreeniselänteitä. Suosittelen.
Saavumme myyttiseen Raippaluotoon
Kello 15.31 pääsen lopultakin Raippaluotoon, tarkemmin sanottuna sen satamaan. Asetumme sen kunniaksi sataman kyljessä sijaitsevaan merenrantaravintola Arkeniin tuplasuklaamousse-kahville.
Ilma on viileähkö, vain kaksi pientä poikaa uskaltautuu rannan uimahyppytorniin.
Kävelemme uupunein askelin vierasvenesatamaan. Sen kyljestä löytyy kahvila ja jostakin puskien takaa myös kesäteatteri.
Raippaluodon saarella näkee kaiken tyylisiä asuinrakennuksia, toisin kuin esimerkiksi Bergössä. Kukkarojen moninaisuus näkyy selvästi myös sataman puolella.
Päivän päätteeksi lähden kauppaan. Haluan piipahtaa vielä Södra Vallgundissa sijaitsevassa Sommaröhallenissa, kuuluisassa kädentaitokaupassa.
Ohitamme Raippaluodon kirkon, mutta se on suljettu.
Kaupasta on vuosien varrella tullut eräänlainen kyläläisten oma olohuone, ja myös kylän suurin turistipyydys.
Suuren salin puolella on todellakin myynnissä valtava määrä erilaisia käsitöitä. Oman nurkkauksensa on saanut myös pieni antikvariaatti.
Kaikki tuotot käytetään kylän kehittämiseen. Suosittelen.
Päiväretki Raippaluotoon oli hieno kokemus, vaikka lähes puolet jäi vielä näkemättä.
Edit. Jutun loppua on muokattu 24.7.2025 klo 9.30.
