Olen ollut uraauurtava hengityskoneen käyttäjä Etelä-Pohjanmaalla jo vuodesta 1979.
Ensimmäisen koneeni sain lainaksi edesmenneeltä Kalle Könkkölältä, kun itse otin yhteyttä häneen. Olin vaarassa joutua laitoshoitoon, jollen olisi saanut konetta kotiin.
Seinäjoelle tuli lasten neurologi, joka piti puoliani sanoen, että jos löydämme lainakoneen, kunnes byrokratia etenee, sitten saisin oman koneen kotiin.
Edesmennyt äitini toimi omaishoitajanani yli 40 vuoden ajan. Hän oli ainoa hoitajani, mutta kertaakaan en tarvinnut sairaalahoitoa. Äitini nukkui pois loppuvuodesta 2023. Vähitellen kävi selväksi, etten pärjää iäkkään isäni kanssa kotona kahdestaan. Niinpä sain oman hoitoringin kotiini elokuussa 2024.
Minulla on ollut käytössä mittatilaustyönä tehty sähköpyörätuoli 11 vuoden ajan. Aluksi tuolia käytettiin aktiivisesti, mutta äitini sairastuttua vakavasti tuolin käyttö väheni.
Kesällä 2025 ajelin tuolilla avustajieni kanssa, jos säät sallivat. Talvisin en pysty ajamaan, enkä sisällä ollenkaan, tilanpuutteen takia.
Nyt tuolini lähti vuosihuoltoon ihan normaalisti. Minulle tuli täysin yllätyksenä Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen apuvälinekeskuksen päätös, etten saisikaan tuolia enää takaisin.
Näin ollen liikkuma-alueeni supistuu radikaalisti, ja minut pakotetaan eristäytymään ulkomaailmasta. Haluaisin liikkua itsenäisesti, kuten kaikki muutkin ihmiset.