Tekstiilikulutus on ollut maailmanlaajuisesti kiihtyvässä kasvussa 2000-luvun alusta lähtien. Vuosina 2000–2007 aikana kulutus kasvoi jopa kolmanneksella koko maailmassa, ja Suomessa kulutetaan nykyisin noin 70 000 tonnia vaatteita ja kodintekstiileitä vuodessa.
Parhaillaan päättäjillä on enää vuosi aikaa keksiä mitä tekstiilijätteelle tehdään tulevaisuudessa, jos vuonna 2016 astuu voimaan odotusten mukaisesti tekstiilijätteen kaatopaikkasijoituksen estävä laki.
Tavoitteena on, että ensi vuonna koko yhdyskuntajätteestä 50 % kierrätettäisiin ja 20 % päätyisi kaatopaikoille. Tästä tavoitteesta ollaan kuitenkin hyvin kaukana ympäristöministeriön valtakunnallista jätesuunnitelmaa suunnittelevan työryhmän mukaan.
Tietoisuutta tekstiilijätteen ja kuluttamisen vähentämisestä pyrkii levittämään myös viime syksynä käyntiin lähtenyt Yhteismaan ja Siivouspäivän Vuosi ilman uusia vaatteita -kampanja sosiaalisessa mediassa. Keskiviikon lehdessä muoti- ja tyylibloggaajat kertoivat omasta vastaavasta haasteestaan, jonka aikana he eivät ostaneet uusia vaatteita kaupasta.
Yhteismaan Pauliina Seppälä muistuttaa, ettei runsaan tekstiilikulutuksen vaikutukset ympäristöön tule vain kulutusketjun loppupäässä.
– Ennen kaikkea turha tekstiilien tekeminen kuluttaa hirveästi vettä ja on epäekologista. Viljely vie vettä, minkä lisäksi kaikki kuljettaminen ja tuottaminen kuormittaa luontoa. Lisäksi halpavaatetuotantoon liittyy eettiset ongelmat.
Tekstiilijätteen osuus on koko yhdyskuntajätteestä hyvin marginaalissa. Viime vuosina Suomessa on tuotettu yhdyskuntajätettä yli 2,7 miljoonaa tonnia vuodessa. Vaikka tekstiilijätteen ympäristövaikutukset ovat moneen muuhun nähden pieniä, Seppälän mielestä se on kuitenkin tärkeä osa koko kuviossa. Kokonaiskulutusta vähentämällä ja pienemmässä asunnossa asumalla on jo positiivista vaikutusta ympäristöön.
Tavaroita karsimalla ei kuitenkaan tee varsinaista ekotekoa, vaan tärkein ekoteko tehdään ostopäätöstä tehdessä.
– Jotkut ihmiset ajattelevat tekevänsä hyvän teon viemällä kierrätykseen loppuun kulutetut vaatteet, mutta kierrätyskeskukset joutuvat heidän puolestaan heittämään myyntikelvottomat vaatteet roskiin. Ei ole hyvä asia tuottaa jätettä. Ei ole hyvä asiaa ostaa asioita, jotka kohta heittää pois, Seppälä toteaa.
Valtakunnallisen jätesuunnitelman alkuperäisenä tavoitteena oli saada yhdyskuntajätemäärä vuoden 2015 loppuun mennessä palautettua 2000-luvun alun tasolle alle 2,5 miljoonaan tonniin vuodessa ja sen jälkeen kääntää laskusuuntaan. Viime vuoden lopussa ilmestyneen väliaikaraportin mukaan tämän tavoitteen toteutumista pidetään hyvin epätodennäköisenä, ellei jotain todella suuntaa muuttavia päätöksiä saada aikaan.
JOHANNA JUUPALUOMA
