Codex sekoili taas, kuului selitys.
Törmäsin hiljattain somessa tapaukseen, jossa yrityksen sisäinen sähköposti strategisine ajatuksineen ja toimeksiantoineen oli päätynyt väärälle vastaanottajalle.
Lähettäjänä sattui olemaan tietosuojaan erikoistunut juristi. Auts.
Tekevälle sattuu – esimerkkejä vastaavista mokista taitaa olla historia pullollaan.
Kun teemme mokan, useimmille meistä on luontevaa nostaa käsi pystyyn virheen merkiksi.
Tässä tapauksessa tekoäly oli lähettäjän mukaan ohittanut sille määritellyn toimintatavan, etsinyt yrityksen ulkopuolisen henkilön tiedot verkosta ja lähettänyt sähköpostin hänelle, kyselemättä sen kummemmin, virtuaalisia olkapäitään hetkauttaen.
”Tekoäly ohitti tiimiskillin ja lähetti viestin väärään osoitteeseen.” Jäin miettimään viestin muotoilua. Kenelle vastuu virheestä sitten lopulta kuuluu?
Unesco linjaa tekoälyn etiikkaa koskevassa suosituksessaan, ettei tekoälyjärjestelmä voi koskaan korvata ihmisen viimekätistä vastuuta.
Samalla se nostaa koulutuksen, kriittisen ajattelun ja tekoälylukutaidon vastuullisen tekoälyn käytön edellytyksiksi.
Tekoälylukutaitoinen käyttäjä osaa paitsi käyttää tekoälyä, myös arvioida, onko sen käyttö järkevää ja missä ihmisen on syytä pitää ohjat käsissään. Vaikkapa yrityksen arkaluonteista sähköpostia lähettäessä. Vastuu ja vastuullisuus kulkevat siis käsi kädessä.
Voit tehdä omalle tekoälylukutaidollesi helpon testin. Kysy tekoälyltä jotain aiheesta, jonka tunnet läpikotaisin. Oli se sitten talotekniikka tai uppopallo. Jos erityisalaasi on eteläpohjalainen pelimannimusiikki, kysy siitä.
Saat todennäköisesti sujuvan ja vakuuttavan oloisen vastauksen. Samalla saatat huomata ympäripyöreyksiä ja puuttuvia nyansseja, kenties myös asioita, jotka ovat täysin puuta heinää. Huomaat virheet, koska olet oman aiheesi asiantuntija.
Entä kun kysyt tekoälyltä aiheesta, jota et tunne? Silloin samat virheet ovat huomattavasti vaikeampia havaita.
Tässä tekoälylukutaito ja ihmisen viimekätinen vastuu astuvat kuvaan. Vastuullinen käyttö edellyttää myös kykyä tunnistaa oman osaamisensa rajat, tarkistaa tietoa muista lähteistä ja tietää, milloin tekoälyn vakuuttavan kuuloinen vastaus ei yksin riitä päätöksenteon pohjaksi.
Osaamisen tärkeys korostuu entisestään, kun tekoälyagentit voivat käyttää ohjelmistoja, etsiä tietoa ja suorittaa kokonaisia tehtäväketjuja puolestamme.
Mitä enemmän toimijuutta annamme tekoälylle, sitä enemmän tarvitsemme osaamista sen toiminnan arvioimiseen ja riskien tunnistamiseen.
Tekoäly voi kirjoittaa sähköpostin, valita vastaanottajan ja lähettää viestin, mutta käyttäjä on se, joka painaa lopulta lähetä-nappia ja seisoo näin tekoälyn tekemien mokien takana.
Juuri siksi tekoälyä kannattaa opiskella: oppiakseen, miten sitä käytetään vastuullisesti ja järkevästi.
Tampereen yliopiston ja Seinäjoen yliopistokeskuksen Getek-opintokokonaisuus tarjoaa yliopistotason tekoälyopintoja Etelä-Pohjanmaalla. Kurssien sisällöt vaihtelevat koneoppimisesta tekoälyn eettisiin ja yhteiskunnallisiin vaikutuksiin.
Opiskelulla ei tarvitse tähdätä tekoälyasiantuntijaksi. Olennaisempaa on olla oman alansa asiantuntija, jolla on riittävästi tekoälylukutaitoa vastuullisten käyttöpäätösten tekemiseen.
Sillä ”tekoäly mokasi, en minä” ei kelpaa vastuuvapauslausekkeeksi.