Työvoimapula on saapunut myös opetusalalle ja ammatilliseen koulutukseen. Pula on varsinkin tekniikan alan opettajista. Tähän on löydettävä ratkaisu.
Vaasan alueella teollisuus, ja varsinkin energiatekninen ja sähkötekninen teollisuus, tarvitsee suuren määrän tekniikan alan osaajia. Ammatillisella koulutuksella on keskeinen rooli osaajien koulutuksessa.
Teollisuus edellyttää, että nuoret, alanvaihtajat ja aikuisopiskelijat, jotka hakeutuvat tekniikan alalle, ovat saaneet asianmukaisen ja korkeatasoisen peruskoulutuksen.
Se taas edellyttää, että opettajat ovat ammattitaitoisia ja pystyvät siirtämään opiskelijoille tarvittavan osaamisen, joka vastaa teollisuuden ja työelämän tarpeita.
Suuri haaste on korvata kokeneet ja ammattitaitoiset opettajat, jotka eläköityvät.
Tämän päivän opettajilta vaaditaan paljon. Jatkuva oppiminen on avainsana, eli kehityksen tulee olla ajan tasalla, jotta koulutetaan sitä, mitä työelämässä tarvitaan. Jokaisen opettajan tulee myös saada kehittyä työssään, sekä ihmisenä ja ammattilaisena.
Tekniikan alan opettajilta vaaditaan insinööritutkinnon lisäksi työkokemusta ja pedagogista pätevyyttä. Harvalla on koko paketti koossa, mutta se ei ole este opettajaksi ryhtymisessä. Moni on aloittanut opetustyöt ja työn ohessa hoitanut pätevöitymisen.
Itse en voinut edes kuvitella, että minusta tulisi opettaja. Tiet johtivat kuitenkin ammatillisen koulutuksen maailmaan, ja siitä olen todella iloinen. Nautin, kun sain opettaa nuoria ja kertoa, mitä olin kokenut ja nähnyt ”oikeassa elämässä”.
Tuntui hyvältä saada luotsata nuoria elämän polulla. Aikuisopiskelijat taas haastoivat kysymyksillään ja kyseenalaistivat, miksi asiat tehtiin tietyllä tavalla.
Opiskeluaikana nuori kehittyy. On ihana seurata kehitystä ja muutosta, kun nuori kasvaa kivenkovaksi ammattilaiseksi. Myös aikuisopiskelijoissa näkyy sama kasvutarina, kun itsetunto paranee onnistumisien myötä.
Olen todistanut monta hienoa tarinaa, miten ammatinvaihtaja tai äiti, joka on ollut kotona lasten kanssa, on löytänyt aivan uuden elämänilon ja saanut uuden ammatin.
Opettajan arkipäivä on moniulotteinen, ja harva päivä on samanlainen. Onnistumisen tunne tulee, kun opiskelijat onnistuvat ja valmistuvat, varsinkin jos matkan varrella on ollut haasteita.
Harvassa työssä saa kokea valmistumispäivän juhlahenkeä. Kädessä olevan todistuksen ja ruusun tuomaa elämäniloa.
Yritän siis sanoa, että kannattaa harkita ammattiopettajan työtä. Työ on palkitsevaa ja antoisaa. Työilmapiiri on hyvä, ja jokainen tekee merkityksellistä työtä.
Lopuksi: Kaikilla opettajilla on 12 viikkoa vapaata vuodessa. Palkkakin on hyvä.