Kylmät väreet menivät selkäpiitä pitkin luettuani päätoimittaja Mantilan kolumnin (I-P 16.11.). Kirjoitus oli suora kolmannen maailmansodan julistus. Suomi olisi ensimmäisenä sota-alueena, koska kuulumme Natoon. Tätäkö Suomen kansa todellakin haluaa?
Kyllä siinä vaaditaan päänväkevyyttä, kun jaksaa kurnutella pitkin öitä jossain Ideaparkin parkkipaikalla. Ei voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu.
Ilmajoelle on muutama vuosi sitten tehty sote-keskus. Miksei sitä hyödynnetä ja rajata Ilmajoen naapurikaupunginosien, mm. Alakylä, Honkakylä, ym. asukkaat tulemaan Ilmajoelle lääkäriin? Ei tarvitsisi rakentaa uutta Seinäjoelle. Ilmajoella on ilmaiset parkkipaikatkin. Ei olisi sen pidempi matka tulla Ilmajoelle kuin ilmajokisilla Seinäjoelle. Ilmajoella on hyvä hammashoitolakin.
Käsittämätöntä, ettei julkisuuteen tuoda laskelmia, mistä kaikki näkisivät yksiselitteisesti, mikä on keskittämisen kannattavuus sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Jos paljastuu hallinnollinen puhallus, niin sote olisi syytä perua.
Tässä taloustilanteessa E-P:n hyvinvointialue ei saisi rakentaa mitään uutta, koska maakunnassa on hyviä, käytössä olevia tiloja. Ei Alavudelle uutta terveyskeskusta, koska Ähtärissä on hyvät tilat. Ei vanhusten hybridikeskusta Seinäjoelle, koska Ilmajoella on hyvät tilat. Seinäjoen terveyskeskus ei pysty hoitamaan koko maakuntaa, ei lisärakentamista. Hallinnosta vähintään puolet pois, ja jäljelle jääneiden palkka puolitettava.
Oli surullista lukea 17.11. tässä lehdessä olleita kirjoituksia. Toinen oli päätoimittaja Mantilan juttu otsikolla "Lapualaisten marssille liittyy muitakin". Hän patistaa terveys- ja vanhustenhoidon palvelujen säästöjen lisäämiseen nopealla aikataululla, ilman empatian häivääkään. Samalla aukeamalla Sirpa Keski-Anttila taas kirjoittaa realistisen kuvauksen tämänhetkisestä vanhustenhoidon tilanteesta, joka alkaa olla katastrofin partaalla ja on onnellinen siitä, että omat vanhemmat ovat jo siirtyneet ajasta iäisyyteen. Näin erilainen voi suhtautuminen olla omaa kansaamme kohtaan.
Naisten aamiainen 14.11. Nurmossa. Aamupala oli loistava, kiitos siitä. Luento kertoi ihmisen kasvusta lapsesta aikuisuuteen ja vanhuuteen ja siitä, että olen tänä päivänä juuri tällainen ihminen. Jotain tärkeää jäin kaipaamaan. Pappi oli paikalla, hän olisi voinut johdattaa meidät kaikki naiset rukoukseen. En ymmärtänyt, miksi ei näin tapahtunut.
Hienoa ja kiitos lääkäreille, jotka ottavat reilusti kantaa sote-palveluiden keskittämiseen. Kaikki tuki heille. Kiitos, eläkeliiton E-P:n piirin toiminnanjohtajalle (IP 17.11.). Kiitos lapualaisille, jotka marssivat. Kiitos kaikille, jotka ottavat kantaa. On joitakin, jotka puolustavat yhteiskunnan heikompia. Keskittäminen lisää ongelmia. Olemme kaikki tasavertaisia, mitä tulee hoidon tarpeeseen tarvittaessa. Maakunnassa on nyt huoli ja hätä. En koskaan uskonut näkeväni tällaista aikaa.