Lontoolaisessa Queen Mary University of London -yliopistossa työskentelevä 35-vuotias Olli Loukola on ollut viime viikkojen ajan yksi tiedemaailman kuumimmista nimistä.
Seinäjokelaislähtöinen biologi on tutkinut puolentoista vuoden ajan kimalaisten käyttäytymistä ja sosiaalista oppimista.
Mediahuomio sai alkunsa, kun arvostettu tiedejulkaisu Science-lehti esitteli helmikuun lopussa Loukolan tuoreimman tutkimuksen (alkuperäiseltä nimeltään Bumblebees show cognitive flexibility by improving on an observed complex behavior ).
Loukolan tutkimustulokset ovat tarjonneet uutta mullistavaa tietoa kimalaisten käyttäytymisestä.
Ensimmäisessä tutkimuksessa testattiin, onko kimalaisilla samanlaista kulttuuria kuin mitä on useilla älykkäinä pidetyillä lajeilla, joten pistiäiset opetettiin vetämään tekokukkia naruista.
– Kimalaiset oppivat köyden vetämisen pelkästään seuraamalla toisia yksilöitä. Uusi käyttäytymismalli levisi koko kolonian läpi ja pysyi siellä pitkään, jolloin voidaan puhua kulttuurista.
Seuraavaksi selvitettiin, pystyvätkö kimalaiset vielä monimutkaisempiin päättelyketjuihin. Niinpä hyönteiset laitettiin pelaamaan jalkapalloa.
Tekokimalaisen avulla hyönteisille näytettiin esimerkkiä pallon kuljettamisesta pelialustan keskellä olleeseen reikään. Onnistumisesta kentälle tiputettiin tilkka sokerilientä.
– Kimalaiset oppivat esimerkkiä seuraten kuljettamaan pallon maaliin saadakseen sokeripalkinnon.
Kun kentälle lisättiin palloja, kimalaiset ryhtyivät esimerkistä poiketen liikuttamaan maalia lähinnä olevia palloja.
Hyönteiset eivät siis oppineet pelkästään käyttämään palloa työkaluna, vaan tekemään opitun vielä tehokkaammin kuin heille oli näytetty.
– Hyönteislaji, jolla on nuppineulan pään kokoiset aivot, pystyy monimutkaisiin päättelykykyihin, Loukola intoilee.
PASI LAPINKANGAS