Jokakeväiseen tapaansa kesätyöt puhuttavat. Toivon, että suurin osa on saanut kesätyötä tai että haku on käynnissä – kohta on myöhäistä!
Olin itse ensi kertaa kesätöissä 14-vuotiaana – kuten moni muukin – sukulaisella. Työskentelin äitini apteekissa Korsnäsissä pussittaen aspiriinijauhoja ja apteekkisalmiakkia sekä hyllyttäen.
Olen myös ollut Vaasan Prismassa nurmenleikkaajana, Wasalandissa pelimestarina, kirkossa oppaana ja kotisivuja tekemässä. Onnekseni pääsin töihin lähes joka kesä.
Kesätyön saaminen on vaikeutunut, ja etenkin alaikäisillä vaihtoehtoja on vähän.
Vaatimuksia, rajoituksia ja sääntöjä on tullut lisää. Ennen maanrakentajilla oli lapiomiehiä ja yrityksissä jokapaikanhöyliä, mutta nämä tehtävät ovat hävinneet sukupuuttoon.
Tärkein vinkkini kesätyönhakijalle kuuluu: Käy läpi yritykset ja tutki, missä voisi olla työtä tarjolla.
Pienessä konsulttiyrityksessä tai tilitoimistossa ei ehkä tarvita lisäkäsiä tai työntekijältä vaaditaan alan koulutus.
Sen sijaan muutaman hengen yrityksissä voi olla kesätyöhön sopivia töitä, kuten tiedonkeruuta, varasto- ja ulkotyötä, arkistointia tai muita tehtäviä.
Vaasan seudulla monet isot organisaatiot palkkaavat paljon kesätyöntekijöitä. Kannattaa pitää mielessä kaupunki, Wärtsilä, ABB, Danfoss ja muut suuryritykset.
Toinen ajankohtainen aihe on työntekijäpula. Monella alalla tarvitaan kipeästi työntekijöitä.
Giga-Vaasa luo eri arvioiden mukaan 500–5 000 uutta työpaikkaa. Itse uskon viiteentuhanteen.
Uusia työpaikkoja syntyy varsinaiselle akkuteollisuusalueelle todennäköisesti vähemmän, mutta mukana seuraavat puolisot ja perheet kasvattavat henkilömäärää.
Tarvitaan partureita, ravintoloita, hierojia, vaateliikkeitä, opettajia, kulttuurialan tekijöitä ja muita.
Suorittavalla puolella on huutava työvoimapula. Ongelma on, että työntekijöitä ei ole.
Vaasan Yrittäjien puheenjohtaja Jenni Parpala on kiteyttänyt ongelman: Ne tekijät, jotka Vaasasta löytää, ovat jo töissä.
Tekijäpula pahenee, kun korkeakoulutettujen osuutta nostetaan hallituksen tavoitteen mukaan OECD-keskitason alle jäävästä 40 prosentista 50 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Miten tasapainotamme korkeakouluosaamisen ja työvoiman riittävyyden, siinäpä pulma.
Tarvitsemme niin suunnittelijoita kuin kädentaitajia. Menee vielä kauan, ennen kuin rakennusten seinät nousevat etänä tai robotiikka korvaa siistijän, kaivinkoneenkuljettajan tai parturin.
Kehotan nuoria panostamaan koulutukseen ja hankkimaan mahdollisuuksien mukaan kaksoisosaamisen. On järkevää käydä lukio, jos haluat ”oppia oppimaan”, mutta kannattaa oppia ammattikin. Silloin maailma on todella auki!