Tarja Kettunen pitää Vaasassa klinikkaa, jonka asiakkaat eivät kärsi kurkkukivusta tai korkeasta kuumeesta.
Pehmeät ja pienet potilaat ovat rikki rakastettuja. Niitä täytyy hoivata tarkalla ammattitaidolla ja saattajan toiveita kuunnellen. Kettusen Nukkeklinikalla korjataan vanhoja nukkeja ja nalleja.
Kun Kettunen eläköityi Vaasan ammattikorkeakoulusta laatupäällikön tehtävästä, hän pohti mihin eläkkeellä ryhtyisi.
Ala vaihtui analytiikasta käsillä tekemiseen, ja hän valmistui 2023 pienoismallirakentamisen artesaaniksi. Kurssikaverit jatkoivat omien kiinnostustensa pariin. Eräs esimerkiksi tekee elokuviin pienoismallien avulla tehosteita, sillä kaikkia ei voi oikeassa mittakaavassa toteuttaa.
Kettunen puolestaan erikoistui nukkekorjaukseen ja oli vuoden nukkemestari Leena Takalon opissa.
– Muotoilu on aina ollut haaveeni, joka odotti pitkään vuoroaan.
Hoitojonoja kertyy tälläkin klinikalla
Kettunen korjaa kaikenlaisia nukkeja: paperimassa-, posliini- ja muovinukkeja.
– Suurin osa viimeaikaisista korjaamistani nukeista on ollut paperinkeräysnukkeja 1950-luvulta. Se on monelle siihen aikaan eläneen ensinukke.
Pula-aikana Suomessa jätepaperia keräämällä oli mahdollista lunastaa itselleen paperinkeräysnukke.
– Niissä muovi oli laadukasta. Toisin kuin kumipäisissä nukeissa, jotka hapertuvat ajan myötä, eikä niitä voi korjata.
Kettusen työpöydällä vuoroon odottaa muutama Pipsa-nukke, joka oli Martta-nukkejen iloinen vauvanukke.
– Niin kuin hyvinvointialueellakin, täälläkin klinikalla hoitojonot saattavat venyä varsinkin omien, kiireettömässä hoidossa olevien kohdalla.
”Välillä on oltava Pelle Peloton”
Kettunen esittelee nalleja, jotka ovat antaneet uuden elämän jonkun läheisen vanhoille vaatteille. Hän on tehnyt nallen esimerkiksi anoppinsa vanhasta nenäliinasta.
– Niitä kutsutaan muistonalleiksi. Muistot säilötään helposti kaapin ylähyllylle tai vintin perukoille, mutta muistonallen myötä ne voi ottaa esille nallen muodossa.
Suomessa vanhat nallet ovat usein turkisnalleja, ja ne ovat täytetty esimerkiksi lastuvillalla, lumpuilla tai sahajauhoilla. Uudelleen täyttö tapahtuu aina alkuperäisellä aineella.
– Nalleja ja nukkeja on ennen tehty niistä materiaaleista, joita on milloinkin käsiin saatu.
Kettunen kertoo, että vanhin hänen korjaamansa nukke on 1800- ja 1900-luvun taitteesta.
Korjaustoimiin ei ryhdytä ikinä suin päin. Hän suunnittelee etukäteen, mitä aikoo tehdä ja miten. Ensin tehdään terveystarkastus: onko korvat ja silmät tallella, toimivatko nivelet ja täytyykö puhdistaa ja täyttää.
– Välillä täytyy olla Pelle Peloton ja miettiä tosissaan, kuinka korjauksen tekee, sillä tähän ei ole olemassa ohjekirjaa. Korjaus tehdään aina tapauskohtaisesti. Vanhaa ei saa korjata liikaa. Jos teen nuken täysin uudeksi, se ei tunnu enää samalta nukelta, jos kaikki on muutettu.
Rakkaimmat saavat kokea ilot ja surut
Kettunen kertoo olleensa lapsena nukketyttö, nalleja hänellä ei ollut. Kaikista rakkain nukke, Mollamaija, kulki mukana joka paikassa.
– Se koki kovia, niin kuin rakkaimmille leluille usein käy. Molla ui lätäköissä ja missä milloinkin. Värit sotkeentuivat, ja sitä paikattiin ja korjattiin. Se valitettavasti hajosi, eikä minulla ole sitä enää. Mutta nyt minulla on nämä, hän viittaa omaa kokoelmaansa ja korjattaviin nukkeihin.
Kettunen kertoo, että suurin osa asiakkaista on ihmisiä, jotka tuovat oman nukkensa tai nallensa korjattavaksi.
– Monet haluavat myös korjata syntymäpäiväsankarin lapsuuden nuken tai nallen esimerkiksi 70-vuotislahjaksi. Ja osa haluaa korjata oman nallensa ja antaa suvussa nuoremmille polville lahjaksi.
Tarinat ovat iso ja merkittävä osa nuken- ja nallenkorjaajan työtä.
– Tämä on usein aika liikuttavaakin työtä. Nuket ja nallet ovat ihmisille tärkeitä ja rakkaita. On valtavan ihanaa kuulla tarinoita niiden taustalla.
