Tanssilavat ovat vähentyneet 2000-luvulla, mutta jäljellä olevilla keikkaillaan nyt entistä innokkaammin. Laulaja ja vuoden 2013 tangokuningas Kyösti Mäkimattila on keikkaillut tanssilavoilla vuosituhannen vaihteesta asti ja huomannut useita muutoksia suomalaisessa lavatanssikulttuurissa.
– Poppareilla on parikymmentä keikkaa kesässä, mutta meillä tanssilava-artisteilla voi olla parikymmentä keikkaa kuussa. Suurin sesonki osuu juhannuksen ja koulujen alkamisen väliin, mutta tansseja järjestetään ympäri vuoden.
Mäkimattilan mukaan artistien tie tanssilavoille on nykyään pitkä ja kivikkoinen, ja osin tästä syystä uusia tanssiartisteja ei nähdä lavoilla enää entiseen tapaan. Tanssilavamusiikille on vaikea saada isoa levy-yhtiötä, jolloin kaupalliseen radiosoittoon pääseminen on lähes mahdotonta ja myös suurempi suosio jää helposti saavuttamatta.
Mäkimattila kertoo, että suuret ikäluokat – eli yli seitsemänkymppiset – ovat pikkuhiljaa vähenemässä tanssilavoilta.
– Suomessa ollaan niin perinteisiä, että jos pariskunnasta toisen kunto heikkenee tai tanssijalkaa ei enää vipata, toinenkaan ei sitten mene, jolloin jää aina kaksi tanssijaa kerralla pois.
Toisaalta vanhanaikainen ajatus siitä, että mies vie ja nainen on vietävänä, on Mäkimattilan mukaan väistymässä. Lavoilla on lähes poikkeuksetta enemmän naisia kuin miehiä, ja on entistä tavallisempaa, että naisetkin tanssivat keskenään.
– Eihän siellä seinäruusuna ole koko iltaa mukava seistä, ja jos tanssii toisen naisen kanssa, pääsee ainakin tanssimaan, koska sitä vartenhan sinne on moni tullut.
Mäkimattilan mielestä myös miehet voisivat hiljalleen luopua siitä ajatuksesta, että pitäisi olla erityisen hyvä tanssija, jotta voisi mennä tansseihin.
Suurin osa kävijöistä yli 50-vuotiaita
Vuonna 2019 Suomessa oli noin 300 tanssilavaa, joilla järjestettiin tansseja säännöllisesti. Vielä vuonna 2000 tanssilavoja oli yli kaksi kertaa enemmän, kertoo kulttuurihistorioitsija Henna Karppinen-Kummunmäki. Hän kirjoitti vuonna 2019 tietokirjan lavatansseista.
Karppinen-Kummunmäen mukaan sosiaalinen media on lisännyt lavatanssien suosiota viime aikoina entistä nuorempien suomalaisten parissa.
– Esimerkiksi nuorista muusikoista koostuva Komiat-orkesteri on hienosti onnistunut houkuttelemaan tanssilavoille myös parikymppisiä.
Vanhanaikainen ajattelutapa, jossa "tanssit ovat vain vanhoja ihmisiä varten", on Karppinen-Kummunmäen mukaan vähenemässä. Selvästi suurin osa tanssilavojen kävijöistä on kuitenkin edelleen yli 50-vuotiaita.
– Olen itse käynyt tansseissa parikymppisestä asti, eli pian kaksikymmentä vuotta, ja olen ollut koko ajan sitä nuoriso-osastoa. Varsinkin 30–40-vuotiaat miehet oikein loistavat poissaolollaan, vaikka heille vienti olisi varmaa, Karppinen-Kummunmäki naurahtaa.
Kulttuurihistorioitsijan mukaan lavatanssikulttuuriin kasvetaan yleensä pienestä pitäen esimerkiksi vanhempien mallista. Perheen perustamisen aikaan harrastus helposti jää, kunnes se usein löydetään uudelleen aikuisten lasten lähdettyä omille teilleen.
Karppinen-Kummunmäki odottaa mielenkiinnolla heinäkuun Seinäjoen tangomarkkinoiden televisiointia, joka palaa tänä vuonna Ylelle tauon jälkeen.
– Toivon mukaan tämä nostaa genren suosiota ja lisää myös tanssien kävijämääriä.
Lavoilla voi soida esimerkiksi Käärijä
Tanssimisesta on tullut monelle harrastus muiden joukossa. Osa tanssii hyvinkin tavoitteellisesti ja käy jopa tanssikursseilla, kertoo Karppinen-Kummunmäki.
– Alkoholin myynti on laskenut 2000-luvun aikana tanssipaikoilla todella paljon, ja moni meneekin tansseihin urheilemaan.
Karppinen-Kummunmäen mukaan lavatansseissa soivat edelleen perinteiset tanssilajit, kuten valssi ja tango, mutta osa orkestereista on sovittanut tuoreita pop-kappaleita tanssittavaan muotoon, jotta musiikki olisi mahdollisimman monipuolista.
– Olen esimerkiksi itse tanssinut Käärijän Cha Cha Cha:ta tanssilavalla, Karppinen-Kummunmäki naurahtaa.
Lavatanssien varsinaista kulta-aikaa elettiin Suomessa 1950–1960-luvuilla. 1980-luvulla alkoi tanssiravintoloiden nousukausi, ja lavojen suosio alkoi laskea. Kymmenen viime vuoden aikana tanssiravintolat ovat Karppinen-Kummunmäen mukaan kadonneet lähes kokonaan, kun taas lavoja on yhä tasaisesti ympäri Suomen.