Tanssi pitää jalat liik­kees­sä – Al­zhei­mer ei ole vienyt ku­rik­ka­lais­pa­ris­kun­nan yh­teis­tä har­ras­tus­ta

Raija ja Esko Markkila ovat tanssineet yhdessä vuosikymmeniä.

Kuva: Paula Myllykoski

Monelle paikalle saapuneelle juuri tämä torstai on viikon odotetuin päivä. Sen näkee iloisista kasvoista ja huolella valituista tanssivaatteista.

Ensimmäiset tutut kohtaavat toisensa jo peltojen ja metsän reunustamalla pihamaalla. Puheensorinasta päätellen myös sisällä tanssitutut ovat löytäneet toisensa. Kuulumisia vaihdetaan samalla, kun jalkaan vedetään mokkapohjaisia tanssikenkiä.

Lusan hallilla on alkamassa Eläkeliiton Kurikan yhdistyksen järjestämät päivätanssit. Aluksi on miesten vuoro hakea, ja tanssimaan tahtovat naiset asettuvat seisomaan lähelle ovensuuta.

Kello lyö yksi, ja bändi aloittaa valssilla. Innokkaimmat ovat tanssimassa heti ensimmäisten sävelten soidessa. Osa jää vielä seuraamaan tunnelmaa ja päivittämään kuulumisia salin reunoja kiertävälle penkkiriville.

– Heräsin kymmeneltä Kalliojärveltä, sitten tuli kiirus, eräs tanssija kertoo tutuilleen edellisillan tanssireissustaan.

Lusan halli on erittäin tuttu paikka kurikkalaisille Raija ja Esko Markkilalle.

Kuva: Paula Myllykoski

Vastapainoa työlle

Raija, 63, ja Esko, 65, Markkilalle tansseissa käyminen on kaivattu hengähdystauko arkeen. Vaikka moni asia on pariskunnan elämässä muuttunut sen jälkeen, kun Eskolla diagnosoitiin Alzheimerin tauti muutama vuosi sitten, tanssi pysyy edelleen vahvasti elämässä.

– Tanssista on ehdottomasti hyötyä tässä sairaudessakin. Pään pitää pelata, että jalat liikkuvat. Sopeutumisvalmennuskurssillakin sanottiin meille, että älkää missään nimessä jättäkö tanssimista, Raija kertoo.

Tanssi on kulkenut pariskunnan mukana vuosikymmeniä. Ensin se oli vastapainoa lypsykarjatilan töille, nykyisin tärkeänä osana yhteistä arkea.

– Tanssiminen on ollut piristysruiske koko elämän. Tanssipaikoilla on kiva nähdä kavereita.

Tanssiminen ei ole pelkästään loistavaa liikuntaa. Se on nimenomaan myös erinomainen hetki sosialisoida toisten ihmisten kanssa.

– On hienoa ja tärkeää, että ihmiset lähtevät pois kotoa, etteivät he siellä pelkästään istu ja ole. Ihailen kaikkia, jotka tulevat toisten joukkoon, vaikka eivät enää niin hirveästi pystyisi tanssimaan.

Isovanhemmat
lastenhoitoapuna

Markkilat käyvät innokkaasti tanssimassa myös iltaisin. Päivisin järjestettävät tanssit ovat oikein mieluinen vaihtoehto.

– Vanhemman ihmisen on helpompi ajella päiväsaikaan. Ja pääsee aiemmin nukkumaan.

Kurikkalaiselle avioparille Lusan halli on ollut tuttu tanssipaikka siitä lähtien, kun rippikoulun jälkeen sai luvan kanssa lähteä tansseihin.

– Polkka ja masurkka olivat nuorempana suosikkitanssejamme. Nykyisin tanssimme mielellämme esimerkiksi fuskua ja valssia.

Vaikka lypsykarjatilan työt sitoivat ja kotona kasvoi kolme pientä lasta, tanssiharrastus säilyi osana pariskunnan elämää ne kaikista kiireisimmätkin vuodet. Siitä he ovat kiitollisia Eskon vanhemmille, jotka hoitivat lapsia tanssi-iltojen ajan.

– Vaikka he olisivat olleet jo ulko-ovella lähdössä omille menoilleen, he sanoivat aina puhelimessa, etteivät ole menossa mihinkään, jos me tarvitsimme lastenhoitoapua, Raija muistelee.

Raija ja Esko Markkila tietävät, että tanssiminen on loistavaa liikuntaa sekä hyvä keino sosialisoida muiden ihmisten kanssa.

Kuva: Paula Myllykoski

Souvareiden matkassa

Maitokarjatilan työn luonteen vuoksi Markkilat ovat käyneet pääsääntöisesti tanssimassa eri puolilla lakeutta. Reissatessa tanssikengät on laitettu jalkaan esimerkiksi Kajaanissa, Saariselällä ja Liperissä.

– Meillä oli ennen tavoite käydä yhdessä uudessa tanssipaikassa joka vuosi.

Teini-iästä yhdessä olleen pariskunnan suosikkiyhtye on Souvarit, jonka perässä on lasten kasvettua lähdetty kauemmaksikin. Ikimuistoiselle Lapin-matkalle he lähtivät muiden Souvarien musiikin ystävien kanssa.

Pohjoisesta ponnistaneen yhtyeen jäsenet veivät matkailijat  niiden maisemien äärelle, joista monet kappaleet kertovat. Ohjelmaan kuului vierailuja, venereissuja, ja ryhmä pääsi käymään  bändin jäsenen mökillä.

Tankavaaran Kultakylässä Lasse Hoikka lauloi Lapin kultamaille sijoittuvia lauluja.

– Monelle kappaleelle tuli siellä uusi merkitys.

Tenojoella ryhmä laski kukkia veteen.

– Heillä on kappale Kukka Tenolle, joka kertoo hukkuneesta kalastajasta.

Tanssi on antanut Markkilan pariskunnalle monia ikimuistoisia hetkiä. Onneksi tänäänkin aikaa on jäljellä vielä useita tunteja. Nyt on kuitenkin aika käydä kahvilla. Bändikin siirtyy hetkeksi tauolle.

Osa tanssijoista menee pihalle haukkaamaan happea. Aamupäivän epävakainen sää on muuttunut auringonpaisteeseen.

Hiki jo virtaa, mutta nyt ollaan vasta pääsemässä kunnolla vauhtiin.