Tanja is best -lakanat koristivat 20 vuotta sitten Levin laskettelurinteen katsomoa, kun kotiyleisö odotti urotekoa ensimmäisestä Suomessa lasketusta alppihiihdon maailmancupin kilpailusta. Tanja Poutiainen palkitsi tukijansa ja tuuletti helmikuussa 2004 Kittilässä uransa ensimmäistä maailmancupin voittoa.
Nykyisin sukunimellä Poutiainen-Rinne tunnettu alppitähti muistelee Levin historiallista hetkeä mielellään. Hän oli yltänyt maailmancupissa palkintosijalle ensi kertaa jo joulukuussa 2001, joten debyyttivoitto ikään kuin roikkui ilmassa yli kaksi vuotta.
– Olihan se yksi hienoimmista hetkistä urallani. Kun voitto tuli kotiyleisön edessä, niin se oli kuin dream come true, Poutiainen-Rinne kuvaa unelman täyttymistä STT:n puhelinhaastattelussa.
Nuorten MM-kisoissa kolme mitalia voittanut rovaniemeläinen oli laskenut maailmancupin kisoja vuodesta 1997 ja yltänyt ensimmäisellä kaudellaan heti pisteille. Maailmancup-kisan saaminen kotimaahan ei ollut tullut hänelle edes mieleen, sillä alppihiihto oli maailmancupissa selvästi Keski-Euroopan ja Pohjois-Amerikan juttu.
– Oli hienoa saada maailmancup Suomeen. Kun vielä voitin, sitä ei olisi osannut edes saduksi kirjoittaa. Ja sen jälkeen minua ei pidätellyt mikään, Poutiainen-Rinne sanoo.
Levin rinne oli suomalaislaskijalle suotuisa, sillä Poutiainen-Rinne hallitsi rytminvaihdokset ja vaativat rinteet. Levillä vaativuus korostuu, koska siellä tullaan loivalta osuudelta todella jyrkkään rinteeseen. Vuoden 2004 voiton lisäksi Poutiainen-Rinne laski Levillä toiseksi vuonna 2012 ja kolmanneksi vuosina 2009 ja 2010.
Levin jälkeen mc-voittoja vielä 10
Poutiainen-Rinne, 44, sai Levin voitostaan flow'n päälle, ja kaudella 2004–2005 hän juhli historiallisesti kahta kristallipalloa vietyään nimiinsä pujottelun ja suurpujottelun maailmancupin. Hän sai lajicup-palkintonsa keväällä 2005 finaalikilpailuissa Sveitsin Lenzerheidessa, joka on Poutiainen-Rinteelle Levin ohella yksi rakkaimmista cup-etapeista.
– Useat valmentajani asuivat Lenzerheidessa, joten kävin siellä monesti kisojen välissä treenaamassa. Opin tuntemaan siellä paljon paikallisia, Poutiainen-Rinne kertoo.
Kolmas suosikkipaikka oli Coloradon Aspen Yhdysvalloissa. Siellä Poutiainen-Rinne laski aina hyvin.
– Marraskuussa 2004 Aspenissa oli kisat kolmena peräkkäisinä päivinä, ja laskin siellä silloin kaksi voittoa ja yhden kolmannen sijan, Poutiainen-Rinne muistelee.
Maailmancupissa Poutiainen-Rinne laski palkintosijalle 48 kertaa, ja niistä 11 oli voittoja. Olympialaisissa hän juhli suurpujottelun hopeaa vuonna 2006 Italiassa, eikä kukaan muu suomalainen alppihiihtäjä ole yltänyt olympiamitaleille. MM-kisoista hänellä on kaksi hopeaa ja kaksi pronssia vuosilta 2005 ja 2009.
Menestyksen jatkajaa odotetaan
Levi isännöi maailmancupia viikonloppuna 20-vuotisjuhlien merkeissä, mutta suomalaisodotukset ovat aivan eri luokkaa kuin parikymmentä vuotta sitten. Kotijoukkueen pistesijatoiveet kohdistuvat etenkin marraskuussa 2021 Levillä 24:nneksi laskeneeseen Rosa Pohjolaiseen ja viime kaudella Eurooppa-cupin pujottelucupissa kolmanneksi sijoittuneeseen Eduard Hallbergiin. Miehet ovat Levillä mukana ensi kertaa sitten marraskuun 2019.
Keväällä 2014 uransa lopettanut Poutiainen-Rinne on kisoissa yleisön palvelijana luomassa tunnelmaa, kuten on tehnyt useana vuonna toimiessaan selostajan apuna asiantuntijana Levin kisakatsomossa.
– Perheellä on vuodesta 2006 lähtien ollut mökki Levillä, ja paikka tuntuu toiselta kodilta. Käymme siellä paljon, vuonna 2016 syntyneiden kaksosten äiti Poutiainen-Rinne kertoo.
Poutiainen-Rinteen voittovuonna voittaja ei saanut vielä poroa lahjaksi, mutta hänestä tuli poronomistaja vuonna 2019 Levin kisojen 15-vuotisjuhlassa. Samppa-poro elelee Kittilässä porotilalla, ja Poutiainen-Rinne käy sitä vuosittain lasten kanssa katsomassa.
Poutiainen-Rinne työskentelee Rovaniemellä perustamassaan, kuntoutukseen paneutuvassa yrityksessä kokemusasiantuntijana. Hän kuntoutui itse urallaan muun muassa vaikeista sääri- ja polvivammoista.
