Eduskunnan ollessa vielä tammikuussa istuntotauolla kiinnittyi suomalaisten tiedotusvälineiden huomio Tampereen kuntapolitiikkaan.
Kaupungin pormestari Ilmari Nurminen (sdp) veti pois kaupunginvaltuuston kokouksen käsittelystä uuteen hyvinvointisuunnitelmaan sisältyneen ja kansalaisilta murskapalautteen saaneen ”empatiataulun”, jonka on tarkoitus olla työkalu siinä, tulisiko sovellettavaksi ”positiivista erityiskohtelua” jonkun ihmisryhmän osalta. Taulusta ei ole kuitenkaan lopullisesti luovuttu, vaan se on jatkovalmistelussa.
Empatiataulun ajatuksena on tunnistaa palveluiden pariin pääsemiseksi tukea ”tarvitsevat” ihmiset. Siinä on jaettu ihmisryhmät niihin, jotka mahdollisesti tarvitsevat taulun laatijoiden mielestä positiivista erityiskohtelua ja niihin, jotka todennäköisesti eivät tarvitse.
Erityiskohtelun tarpeessa olisivat taulun mukaan muun muassa etniset vähemmistöt, laittomasti maassa olevat, lihavat ja perheettömät. Vastaavasti valkoisilla, Suomen kansalaisilla, lihaksikkailla tai perheellisillä ei tarvetta tällaiseen olisi.
On jokseenkin pysäyttävä ajatus, että Suomessa virkakoneisto ehdottaa – aivan vakavalla naamalla – ihonväriä ihmisten palvelutarpeiden arvioinnissa huomioitavaksi asiaksi.
Ei ihmekään, että asia nousee lehdistössä uutisaiheeksi. Kummallista sen sijaan on se, että erityisesti punavihreät poliitikot ovat puolustaneet ihonvärin käyttämistä mittarina.
Tampereen kaupungin hyvinvointijohtaja myönsi pari viikkoa sitten Yle:lle, että empatiataulukon esitystavassa ja taustoituksessa on puutteita. Varsinaisia virheitä hän ei taulusta tunnistanut.
Hänen mukaansa malli voidaan esittää myös toisella tavalla. Ratkaisuksi hyvinvointijohtaja esitti tekstin ja selityksen lisäämistä.
Hänen mukaansa on tärkeää kertoa asioista mahdollisimman selkeästi ja niin, että myös käyttötarkoitus olisi pystytty vielä paremmin selittämään.
Toisin kuin hyvinvointijohtaja väittää, ongelman ydin ei ole esitystapa tai taustoituksen puute. Taulua ei ole arvosteltu siksi, ettei sen käyttötarkoitusta ymmärrettäisi, vaan päinvastoin siksi, että se ymmärretään.
Tampereen empatiataulu on jo lähtökohdiltaan perustavanlaatuisesti ongelmallinen, eikä tätä asetelmaa korjata sanamuotoja hiomalla tai selitystekstiä lisäämällä. Ainoa tapa poistaa ongelma on hylätä koko taulu.
Tiivistettynä: Tämä empatiataulu paljastaa ja todistaa sen, että julkisen puolen työntekijät ovat siunanneet sen, että maahanmuuttajat saavat positiivista erityiskohtelua, mikä taas tarkoittaa sitä, että kantasuomalaista syrjitään maahanmuuttajiin verrattuna palveluiden saannissa.
Millainenkohan on muutes SDP:n eduskuntaryhmän empatiataulu?