Vaalikautta on takana kaksi vuotta ja vaalijuna on jo kääntynyt. Kahden vuoden päästä maalle muodostetaan uutta hallitusta kevään 2027 eduskuntavaalien jälkeen. Paikallaan on siis kysyä, mitä Orpo-Purran hallitus on saanut aikaan, ja miltä tulevat vastuun vuodet näyttävät?
Ennen kuin annan oman arvioni, kerrataan tuoreet ammattilaisarviot.
Suomen Pankin tuore ennuste kertoi, että talouskasvu sakkaa edelleen ja velkaantuminen vain pahenee. Taustalla on toki USA:n käynnistämä kauppasodan uhka ja kasvaneet puolustusmenot, mutta kyllä paljon on myös omissa käsissämme.
Miksi nämä ulkoiset tekijät eivät sitten ole vaikuttanut muihin maihin?
Valtiontalouden tarkastusvirasto tiivistikin omassa arviossaan olennaisen: hallituksen puoliväliriihessä tekemät päätökset vievät entistä kauemmaksi julkisen talouden vahvistamisesta ja velkaantumisen hillinnästä.
Keskustan johdolla teimme valtion velkaantumisesta vastikään välikysymyksen. Hallituksen suulla syyllistä osattiin kyllä etsiä kaikkialta muualta kuin peilistä.
Toistemme syyttelyn sijaan viisautta olisi ottaa julkisen talouden suunnitteluun kaikki mukaan, kasvavat puolustusmenot mukaan lukien.
Tulevien puolustusmenojen kattaminen tulee olemaan seuraavan eduskuntakauden suurin kysymys. Se voi jopa merkittävästi muuttaa nykyisiä yhteiskuntarakenteita, minkä takia talouskasvuun on tehtävä kaikki. Vain taloudellisesti vahva maa voi olla turvallinen maa.
Yhteinen tavoite meillä onkin saada tähän maahan ennemmin lisää työllisiä kuin työttömiä. Enemmän uusia yrityksiä, kuin konkurssiennätyksiä. Siksi täytyykin ihmetellä, miksi hallitus kovalla kädellä valikoi kasvupolitiikkansa kohteet. Näyttää siltä, että hyödyt valuvat pitkälti vain isomman lompakon omaaville.
Kun kerta miljardiluokan veronkevennyksiin nyt oli hallituksen mielestä varaa, olisi kohdennukset kannattanut miettiä vielä kerran uudelleen.
Ostovoiman ja kotimaisen kulutuksen tukeminen, ja sitä kautta talouskasvu, eivät onnistu, jos kevennykset painottuvat vain kaikkein suurimpia työ- ja eläketuloja nauttiville.
Keskusta olisi kohdentanut tuloveronkevennykset suuremmin tavallisille keskituloisille suomalaisille. Näyttää nimittäin siltä, että vaikutuksena tälle ahkeralle työtätekevälle porukalle uhkaa jäädä jopa vähemmän käteen, kun toisella kädellä hieman madalletaan tuloverotusta, mutta toisella kädellä sitä kiristetään verovähennyksiä karsimalla.
Samalla voimaan on jätetty niin kulutusverotuksen ennätyskiristykset kuin kotitalousvähennyksen leikkaaminen. Se on valitettava isku mikro- ja pk-yrityksille, ja se ruokkii harmaata taloutta.
Keskusta palauttaisi kotitalousvähennyksen ehdot ennalleen. Siitä hyötyisivät niin tavalliset palveluita tarvitsevat ihmiset kuin palvelualan yritykset. Myös alv:n nosto Euroopan kärkilukemiin, rokottaa erityisesti lamassa olevaa rakennusalaa.
Vaihtoehtoja talouspolitiikan suunnan kääntämiselle siis on. Ei ole yhdentekevää, miten meiltä kaikilta kerättyjä verovaroja käytetään.
Maailmalla kuohuessa entistä tärkeämpää on pitää pää kylmänä kotimaan politiikan johtamisessa. Toivo paremmasta lähtee meistä itsestämme ja siihen näen Suomelle olevan kaikki edellytykset. Olemme osaava, sisukas ja onnellinen kansa, jonka yhteistyökyvystä on pidettävä huoli. Siihen keskusta on aina valmis.
Mika Lintilä
Keskustan kansanedustaja Toholammilta