Kohukirjan nimenä oli aikoinaan ”Huvitamme itsemme hengiltä”. Suomen nykytilannetta voisi luonnehtia sanoilla ”säästämme itsemme hengiltä”!
Kuuma peruna Vaasassa on nyt säästötoimien vuoksi lakkautettava Palosaaren kirjasto.
Palosaaren kirjaston arvon tuntevat sen käyttäjät. He ovat kummissaan siitä, että vuodesta 1928 arvokkaalla tavalla palosaarelaisia ja muitakin Vaasan asukkaita palvellut, keskeisen sijainnin omaava kirjasto halutaan lakkauttaa.
Eipä tuo aie nyt ole ensimmäinen kerta! Historian saatossa tuo halu on kummunnut esiin jo usein, ensimmäisen kerran Palosaaren kirjasto oli uhattuna jo sotavuonna 1942 ja viimeksi muutama vuosi taaksepäin!
Suomen sanotaan olevan ”sivistysvaltio” ja sivistyksen tulisi olla kansakunnalle arvokas asia. Meillä ylpeillään maksuttomasta koulutuksesta ja hyvä niin, onhan se kansansivistystä jos mikä. Osana kansalaisten sivistämistä ja maksutonta tiedonhankintaa kuuluu myös kirjastolaitos, jolla Vaasassa on perinteitä jo vuodesta 1794, jolloin Vaasan Lukuseura käynnistyi hovioikeudenneuvos Olof Langensteinin toimesta.
Demokratian yksi kulmakivi on vapaa tiedonvälitys! Tuota toimintaa kirjastolaitos ansiokkaasti tukee tarjoamalla sanoma- ja aikakausilehtien lukumahdollisuuden kaikille halukkaille!
Tähän asti kirjastotoimi on ollut kansallisen ylpeyden aihe mutta säästötoimenpiteitten vuoksi tuolta ylpeydeltä pohja on putoamassa pois!
Palosaaren kirjasto on sanomalehtisalinsakin puolesta ansiokkaasti palvellut palosaarelaisia ja muitakin siellä vierailevia kansalaisia. Kun kirjasto ”säästö-toimien” vuoksi aiotaan sulkea, niin tuokin palvelu loppuu! Niin loppuvat monilta alueen ikäihmisiltä myös tarpeelliset sosiaaliset kontaktit, joita kirjastossa on syntynyt vuosien varrella!
Palosaaren Asukasyhdistyksen toimesta on alueen kirjaston toiminnan jatkumisen puolesta kerätty jo yli 3 200 nimeä ja keräys yhä jatkuu!
Jos Palosaaren kirjaston toimintaan on välttämätöntä koskea, niin miksei toimita niin kuin Seinäjoella, jossa vastaavien laitosten aukioloaikoja supistettiin lakkauttamisen sijasta.
Eikö näitä asioita voisi käsitellä luovasti? Onko puusilmäinen säästäminen ainoa vaihtoehto? On hyvä muistaa, että ensi vuonna ovat vuorossa kunta- ja aluevaalit! Kansalaisten poliittinen muisti tunnetusti on vain kolme kuukautta, mutta jo etukäteen tekee mieli sanoa tuleville vaaliehdokkaille, että on aivan turha luvata liikoja, jos jaettavana on vain niukkuutta!
Erkki Rantamäki
Vaasa