Tunnistatko ylläolevan kuvauspaikan?
Kyllä vain, Seinäjoen Avaruuspuistohan se siinä komeilee. Kuva on otettu solarigrafialla eli purkkikuvauksella.
Kuvan on ottanut paikallinen valokuvaharrastaja Teemu Lampinen. Hän piti kuvaa varten purkkikameraa Avaruuspuistossa viisi kuukautta ja 10 päivää.
– Kameratölkki oli kiinnitettynä puistoaluetta ympäröivään aitaan. Yritin laittaa sen nippusiteillä mahdollisimman huomaamattomasti, ettei se heti pökkäisi ohikulkijan silmään, Lampinen kertoo.
Huomaamaton asettelu on purkkikuvauksessa tärkeää, koska kuvan valottuminen kestää pitkään ja vaatii kameran paikallaan pysymisen.
Lampinen suosittelee solarigrafiaa kärsivällisille ihmisille, joita kiinnostaa vaihtoehtoinen valokuvaus ja askartelu.
– Tätä voi harrastaa monella tapaa, kevyesti tai vähän vakavammin. Lopputulos on yhdistelmä taitoa ja tuuria, Lampinen sanoo.
Hän lisää, että kyseessä on edullinen harrastus.
– Käytännössä ainoa kustannus tulee valokuvapaperista (pimiössä käytettävä vedostuspaperi). Lisäksi tarvitaan teippejä ja nippusiteitä, sakset sekä erilaisia ohuita neuloja.
Solarigrafiassa valokuvapaperia ei kehitetä pimiössä, jolloin myöskään kemioita ei tarvita.
Pitkän valotuksen synnyttämä kuva piirtyy näkyviin paperiin, josta puolestaan otetaan joko kuva tai skannaus. Siitä eteenpäin kuva käsitellään valmiiksi digitaalisesti.
Lampisen mukaan purkkikuvaajan kohteiden osalta rajana ovat vain oma luovuus ja uskallus.
– Jos haluaa varman kuvan kuukausien valotusajalla, kannattaa sijoittaa kamera esimerkiksi oman asunnon alueelle tai varmasti syrjäiseen paikkaan, Lampinen neuvoo.
– Jos taas haluaa kuvaansa jonkin tietyn kohteen, kameratölkki pitää kiinnittää niin, ettei ohikulkija huomaa sitä ja irrota tölkkiä paikaltaan. Se on tämän lajin suurin riski.
– Mitä pidempään kuva valottuu, sitä arvokkaampi siitä tulee. Samaten, sitä enemmän menettää, jos kamera sattuu häviämään. Itse olen menettänyt useita kameroita. Yksikin ehti olla melkein neljä kuukautta paikallaan. Se harmitti.
Solarigrafia otetaan neulanreikäkameralla, missä filmin tehtävää ajaa valoherkkä valokuvapaperi. Kameran voi käytännössä tehdä mistä vain, kunhan se on neulanreikää lukuun ottamatta valotiivis.
Esimerkiksi juomatölkit ovat helposti saatavilla oleva ja edullinen materiaali. Erilaiset peltipurkit ovat myös suosittuja. Niissä paperin saa tasaiselle pinnalle, mikä vähentää perspektiivin väärentymää.
– Mitä isomman paperin kameraan voi laittaa, sitä parempi kuvanlaatu. Kuvan tarkkuuteen vaikuttaa myös neulanreiän koko. Millin viidesosa on aika passeli, Teemu Lampinen selvittää.
– Yksinkertaisimmillaan neulanreikävalokuvaus on hyvin suoraviivaista. Toisaalta siihen liittyy myös yksityiskohtia, joihin voi halutessaan keskittyä.
Solarigrafiassa kamera on hyvä valmistaa niin, että se kestää sään vaihteluja. Mikäli ei aina kestäkään, voi sään vaihtelun vaikutus tuoda kuvaan kiinnostavaa rosoa.
Lakeuden Ristin kuvaa varten Lampinen laittoi tölkin paikoilleen erään liikennemerkin kylkeen juhannusviikolla viime kesänä.
– Jossain vaiheessa joku on kääntänyt tölkkiä niin, että puolet kuva-alasta on kääntynyt liikennemerkin takaosaan ja vielä niin, että auringonkaaret loppuvat juuri ennen kirkontornia. Molemmat auringonkaaret ovat todellisuudessa kirkontornin oikealta puolen.
Lampinen haluaa kiittää mysteeriksi jäänyttä tölkinkääntäjää.
– Kiitos hänen osallistumisensa, lopullinen kuva puhuttelee ja on kiinnostavampi kuin ilman tätä sattumanvaraisuutta.
Oheinen järvikuva on otettu aikavälillä 24.6.–2.9.2023.
– Kuvaa varten soudin mökin vastarannalle ja työnsin koivunrungon rantaveteen. Kiinnitin tölkin siihen noin 20 senttiä vedenpinnan yläpuolelle, Lampinen muistelee.
Tarkoitus oli pitää kamera paikallaan pidemmälle syksyyn. Elokuun lopulle osui kuitenkin erittäin sateinen viikko. Sen saatossa järven vedenpinta nousi nopeasti yli 30 senttiä yhden viikon aikana.
– Kun sateiden jälkeisenä viikonloppuna palattiin mökille, totesin, että kamera on uppeluksissa. Kävin hakemassa viritelmän pois. Yllätys oli iso, kun joitain päiviä veden alla olleessa tölkissä ollut paperi olikin kuiva, kuvaaja kertaa.
– Tuollainen tyylitelty kesämaisema purkista paljastui. Ei ihan huono. Täytynee kokeilla tänä kesänä jotain samantyyppistä.
Solarigrafia
Solarigrafia on yksi neulanreikäkuvauksen laji. Kameran voi tehdä lähes mistä tahansa laatikosta tai purkista, johon pistetään neulalla pieni reikä.
Kun purkissa oleva valokuvapaperi saa neulanreiästä valoa, paperille alkaa muodostua negatiivi.
Solarigrafiassa valotusajat ovat pitkiä, vuorokaudesta jopa yhteen vuoteen.
Kesäpäivänseisaus on lajin harrastajille eräänlainen vuodenjakaja. Silloin aurinko on korkeimmillaan. Moni purkkikuvaaja ottaa valotuksensa kesä- ja talvipäivänseisauksien välissä, koska silloin aurinko ei kulje kahdesti samaa rataa kuvassa.