Näyttelijä Katja Kiuru tuli takavuosina tunnetuksi miljoonayleisöjä keränneestä, suositusta Ruusun aika -televisiosarjasta. Sitten Kiuru katosi julkisuudesta. Minne?
Teatterikorkeakoulun jälkeen Kiuru paiski pari vuotta hommia Tampereen työväen teatterissa (TTT) ja kesäteattereissa. Suosionsa huipulla näyttelijä jätti Ruusun ajan.
– Ihmiset muistavat minut televisiosarjasta vieläkin. Meri oli monelle idoli, Kiuru toteaa.
Näyttelijä lähti sarjasta ulkomaille jatkaakseen apurahojen turvin näyttämötaiteen opintojaan. Opinnot ja työt veivät häntä Kuubaan, Saksaan, Ranskaan ja Britanniaan.
Lontoossa Kiuru pääsi näytelmien päärooleihin, Kuubassa hän ihastui naamioteatteriin ja maailmalta löytyi myös samanhenkinen puoliso, pohjoisamerikkalainen tanssija. Hänen kanssaan näyttelijä sai ainoan lapsensa, pojan.
Ulkomaille jäämistä Kiuru ei koskaan tosissaan harkinnut, koska koko tärkeäksi näyttelemisen äidinkielellään.
Kiuru lähti ulkomaille osittain siksi, ettei pitänyt Teatterikorkeakoulusta saamaansa opetusta riittävänä. Rehtori Jouko Turkan kaudella nuori opiskelija koki kovia. Maistiaisia Turkan luonteenlaadusta hän sai jo ennen opintojen alkua.
– Turkka sanoi, että naisten taso oli niin paska, että pakko mun oli sut ottaa, Kiuru muistelee.
Turkka hallitsi oppilaitaan pelolla. Urheilullisena tunnetun rehtorin treeneissä hien piti tiristä iholta. Solvaukset, huuto ja uhkaukset raikuivat.
Kukaan ei uskaltanut vastustaa sitä, että näytelmäharjoituksissa vastanäyttelijä läimäytti litsarin poskelle. Siihen rohkaistiin, koska fyysisiä tekoja pidettiin tunneilmaisun keinoina. Kerran Kiuru väisti. Silloin opettaja läimäisi Kiurua näyttääkseen miten homma hoidetaan. Sillä kertaa kyseessä ei ollut Turkka.
Kiuru kertoo kokeneensa myös Turkan uhkailuja ja väkivaltaa. Kiurun mukaan rehtori kimpaantui tyttöön kerran niin, että painoi nyrkkinsä hänen ohimolleen.
– Minulla oli Turkasta ja monesta muustakin sellainen fiilis, että heidän oli pakko nitistää hymyilevä, lapsenkasvoinen nainen, joka uhkui seksuaalisuutta ja kauneutta. En ymmärtänyt sitä, Kiuru sanoo.
Miksi väkivaltaa ei kukaan pysäyttänyt?
– Se liittyy siihen, että teatteriharjoituksissa olemme oikeasti toistemme iholla. Niin kauan kuin Turkkaa ihaillaan, se jatkuu. Turkan käytökseen ei puututtu, koska häntä pidettiin nerona, Kiuru sanoo.
Kiuru purkaa kokemuksiaan vastikään julkistetussa omaelämäkerrallisessa kirjassa Palasina ja kokonaisena (Kirjapaja).
JOHANNA JURKKA