Seinäjoen Törnävällä vietetään tulevana viikonloppuna Östermyra-päiviä. Kaksipäiväinen tapahtuma Törnävän kartanon alueella ja Etelä-Pohjanmaan museossa tarjoaa ohjelmaa koko perheelle. Koettavaa riittää molempina päivinä kello 10-16.
Luvassa on ainakin maksuttomia opaskierroksia, historiatietoutta, ponikärryajelua ja kaverikoirien rapsuttelua. Eri puolilta aluetta löytyy monenlaista nähtävää aina puukontekijän työpajannäytöksestä tapahtumalavan taikuriesitykseen. Myös kartanokahvila on avoinna.
Säädyllisiä pyörähdyksiä
Teatteri Arina tuo Törnävänsaaren Paviljonkiin 1800-luvun salonkitanssiaisten tunnelman. Moni tunnistaa salonkitanssit lukion toisen luokan oppilaiden Vanhojen tansseista.
– 1800-luvun salonkitanssiaiset juontavat juurensa historiallisista seurapiireistä ja debytanttitansseista. Sopivaan ikään tullessaan nuoret oli tapana esitellä seurapiireille, tanssien ohjaaja Johanna Huhtala kertoo.
Salonkitansseissa tavattiin myös sukulaisia, seurusteltiin ja esitettiin runoja. Vanhemmat rouvat pitivät huolta, että nuoret käyttäytyivät säädyllisesti. Tiheämmin asutuilla seuduilla kartanot saattoivat jopa hieman kilpailla viihdetarjonnalla.
Östermyran kaltaisissa maaseutukartanoissa tanssiaiset eivät välttämättä olleet isoja tapahtumia. Iltaa voitiin viettää vain muutamien tanssijoiden kesken.
– Ajatus tanssiaisista osana Östermyra-päiviä lähti kartanoalueen kehittämisessä mukana olleen Anita Stenforsin ideasta. Teatteri Arina oli täällä viime vuonna esiintymässä ja Seinäjoen kaupunki pyysi meitä mukaan uudelleen, kertoo Jukka Vieri.
Vieri on teatteri Arinan puheenjohtaja ja mukana salonkitansseissa myös tanssijan roolissa. Yhteensä esityksessä nähdään kymmenkunta tanssijaa ja muutama tarinankertojan sivurooli.
Valssia paheksuttiin
Salonkitansseissa tanssipari yleensä vaihtuu ja tansseihin kuuluu piiri- tai solamuodostelmia. Nykyisellään tuntemamme valssi oli vielä 1800-luvulla uutta ja intiimiä sekä sen vuoksi hieman paheksuttua.
– Hyvä esimerkki kolmijakoisesta salonkitanssista on vaikkapa Wienervalssi, Huhtala kuvailee.
Noin puolen tunnin mittainen esitys koostuu kolmesta tanssista, runonlausunnasta ja vapaaehtoisesta yhteistanssista. Esityksen on käsikirjoittanut Tuula Lahdemäki.
– Tanssiesitys antaa kulttuurikontekstin tansseille, joita koulussa vieläkin tanssitaan. Odotamme kaunista säätä ja paljon yleisöä. Olisi vallan ihana nähdä vaikkapa perheen pienimpiä prinsessamekkoihin pukeutuneina.
Puvut ovat käsityötä
Esiintyjien 1800-lukua henkivät puvut ovat käsityötä. Puvustaja Maarit Honkonen on ommellut mekot itse. Urakkaan kului 40 metriä kangasta.
Ajalle tyypillisesti mekot ovat pitkähelmaisia ja kiiltäväkankaisia. Miesten tapana oli pukeutua frakkiin.
– Aikanaan toivomus oli, että nuorilla neidoilla puvun väri olisi vaalea. Muotia olivat erilaiset rimpsut, röyhelöt ja pitsit, Honkonen kuvailee.
Osa puvuista nähdään myös Teatteri Arinan Kartanon satakieli -näytelmässä. Näytökset Törnävän kartanossa alkavat tämän viikon torstaina. Näytelmä esitetään kymmenen kertaa. Näytelmä oli ohjelmassa myös viime kesänä.
Mitä ja Missä?
Östermyra-päivät pidetään 16-17.8. Seinäjoella Törnävän kartanon ja Etelä-Pohjanmaan museon alueella.
Salonkitanssit esitetään lauantaina 16.8. kello 14. Törnävän Paviljongissa.
Vapaa pääsy.
Historia: Östermyran patruuna oli koko Pohjanmaan kuningas
Seinäjoen kaupunki sai alkunsa Östermyran suomalmia jalostavasta ruukista. Ruukki toi kylään rautatien ja käynnisti alueen teollisen kehityksen.
Törnävän kartanon päärakennus sijaitsee vehmaan puiston keskellä Tikkukosken rannalla. Kauppias ja laivanvarustaja Abraham Falander, Ruotsin kuninkaan aateloimana Wasastjerna, rakennutti alueelle rautaruukin 1798.
Falanderista tuli Wasastjerna ikävien tapahtumien seurauksena:
Suomen sodan aikaan piti kansan vannoa uskollisuudenvalaansa keisarille. Kuningasmielinen Falander kieltäytyi jyrkästi taipumasta tähän, mikä johti kuolemantuomioon. Falander vangittiin ja vietiin Vaasaan odottamaan tuomion täytäntöönpanoa toisen samaan kohtaloon tuomitun miehen kanssa.
Eräs pappi sai kuitenkin tuomiot muutettua maastakarkoitukseksi, ja miehet lähtivät pikaisesti reissuun Ruotsia kohti. Matkalla Ahvenanmaalla he tapasivat itse kuninkaan, joka oli kuullut heidän kuningasmielisyydestään ja päätti aateloida kaverukset. Näin molemmat saivat sukunimekseen Wasastjerna.
Abraham Wasastjerna ei itse koskaan asunut Östermyrassa. Hänellä oli poika nimeltään Gustaf Adolf, joka muutti alueelle vuonna 1806 ja otti ruukin toiminnan haltuunsa.
Kartanon päärakennuksen rakentamisvuodeksi on päätelty 1806. Uusklassistinen kaksikerroksinen puurakennus sai julkisivulleen rappauksen, jotta talo olisi näyttänyt kivirakennukselta.
Päärakennuksen siipiosat suunnitteli 1830-luvulla paroni Carl Rosenkampff ja lasiverannan arkkitehti Georg Theodor Chiewitz. Jälkimmäisen käsialaa ovat muiden muassa Helsingin Ruotsalainen teatteri ja Ritarihuone.
Muutos mallitilasta konkurssikypsäksi
Östermyran kartanosta tuli maakunnan mallimaatila. Kartano osti tiloja Seinäjoen lisäksi Nurmosta, Lapualta ja Peräseinäjoelta. Pinta-ala kohosi suurimmillaan yli 4000 hehtaarin.
Kartanon maiden tuotto lisääntyi, kun käyttöön otettiin kotieläinten jalostus, uudet viljalajikkeet ja maatalouskoneet.
Kun Suomi 1809 siirtyi osaksi Venäjää, katkesi ruudin tuotanto Ruotsin puolelta. Suomen puolelle tarvittiin uusi ruutitehdas. Gustaf Adolf teki valtion kanssa sopimuksen, ja käynnisti tuotannon alueella 1820-luvulla.
Kartanoon perustettiin Suomen ensimmäinen ruutitehdas 1825. Mustaruudin valmistuksessa tarvittavan salpietarin keittäminen työllisti maakunnan talonpoikia ja toi kaivattua lisätuloa.
Ruutitehtaan rakennuksia oli useampi ruudintuotannon eri vaiheita varten. Yksi rakennuksista oli ”propeeri”, eli ruutilaboratorio, jossa koestettiin ruutia: sitä muun muassa poltettiin paperilla tietynlaisen liekin ja jäljen aikaansaamiseksi.
Lantasalpietari valmistettiin maatuneesta voimakkaasta eläinlannasta kiehuvalla vedellä uuttamalla, puhdistamalla ja väkevöimällä.
Propeerin vieressä oli koekenttä, jossa pienellä tykillä ammuttiin ammuksia ja kokeiltiin ruudin toimivuutta.
Gustaf Adolfin poika, Gustaf August, oli kiinnostunut maataloudesta ja sen kehittämisestä. Vuosina 1856–1860 alue kasvoikin lehmien kivinavetalla, myllypihalla sekä meijerillä. Parhaimmillaan Östermyran alueella oli satakunta asukasta, työntekijät ja lapset mukaan lukien. Gustaf Augustin isää, Gustaf Adolfia, nimitettiin jo Pohjanmaan kuninkaaksi hänen rikkauksiensa ja vaikutusvaltansa ansiosta. Gustaf August itse oli myös hyvin menestyvä ja oli mukana perustamassa muun muassa Tampereen teollisuutta.
1860-luvulla Wasastjernojen liiketoimet ajautuivat vaikeuksiin. Wasastjernat olivat lähteneet mukaan Tampereelle perustettuun Tampereen pellava- ja rautateollisuuteen eli Tampellaan.
Östermyrasta suorastaan syydettiin rahaa Tampereelle. Tampellan konkurssi ja kesän 1867 katovuosi musersivat varakkaan kartanon. Östermyra myytiin henkivakuutusyhtiö Kalevalle vuonna 1890.
Huijari Auervaara tahtoi pakotien selväksi
Ilmajoen tuomiokunnan entinen tuomari, asessori Konstantin Törnudd osti 1903 Östermyran kartanon rakennukset ja jäljellä olevat maat. Hän nimesi kartanon kotipaikkakuntansa Tyrnävän ruotsinkielisen nimen mukaan Törnäväksi.
Asessori Törnudd kuoli 1925. Hän testamenttasi kartanon Seinäjoen maalaiskunnalle. Kartanossa toimi sen jälkeen ainakin luontaisparantola, talouskoulu, neuvola ja sotilassairaala, jossa muun muassa Mannerheim-ristin ritari Lauri Törni paranteli haavojaan vuonna 1942.
Luontaisparantolan ajan tunnettuja vieraita olivat näyttelijät Ella Eronen ja Tauno Palo sekä huijari Ruben Oskar Auervaara.
Viime mainittu halusi ehdottomasti majailla etupihan puoleisessa kamarissa, jonka ikkunasta näki tielle. Poliisin tullessa Auervaara ehtisi livistää takaovesta.
Törnävän kartano on ollut Seinäjoen kaupungin edustustilana vuodesta 1984. Östermyra-päivien aikana tavallinen kansakin on päässyt tutustumaan kartanon upeasti kalustettuihin tiloihin.
