Marraskuun 30. päivänä verkossa avautuu uusi taideverkkokauppa Taiko. Uusi sivusto tavoittelee asiakkaita laajalla taiteilijoiden joukolla ja runsaalla teosvalikoimalla. Alkukuusta mukaan olikin hyväksytty jo 200 taiteilijaa.
Taiko vastaa omalta osaltaan siihen huutoon, johon kiinnitettiin huomiota jo parin vuoden takaisessa Taiteen markkinatutkimuksessa. Tutkimuksen mukaan jopa 90 prosenttia suomalaisista olisi kiinnostunut ostamaan taidetta ja taidekäsityötä. Ongelmaksi tosin on koettu, ettei itseä kiinnostavasta taiteesta löydetä helposti tietoa tai taiteen ostaminen koetaan hankalaksi.
Digiaikana väite oudoksuttaa. Onhan netissä vaikka miten paljon mahdollisuuksia taiteen ostamiseen.
Silti vain neljä prosenttia on ostanut verkosta taidetta. Lähes puolta suomalaisista verkkotaideostokset kyllä kiinnostaisivat.
Miksei taidetta sitten osteta?
Vastaus on yksiselitteisesti hinta. Taidetta pidetään liian kalliina.
Kallis on kuitenkin varsin suhteellinen sana. Otetaanpa ajatusleikki.
Pariskunta rakennuttaa itselleen omakotitalon. Oletetaan, että kustannusarvio on vaikkapa varsin tyypillinen 250 000 euroa.
Pari kannattaa julkisen puolen taidehankinnoista tuttua prosenttiperiaatetta ja päättää hankkia myös omaan taloonsa taidetta yhden prosentin osuudella kokonaiskustannuksesta. 2500 eurolla ei ehkä tilata valtavaa uniikkiveistosta, mutta kovasti sillä saa jo taidokasta maalausta seinälle.
Monellakaan meistä ei ole varaa laittaa taiteeseen tuhansia euroja. Neljäsosa suomalaisista kuitenkin maksaisi teoksesta tai esineestä 100 euroa ja jopa kolmasosa 200 euroa. Silläkin summalla saa esimerkiksi hienoa grafiikkaa.
Taannoin minulle kommentoitiin: "Ei meillä Suomessa oikein ole taiteen lahjoittamisen perinnettä. Ei kukaan anna taidetta esimerkiksi ristiäislahjaksi."
Mietin, onko todellakin näin. En muistanut koskaan kuulleeni, että joku olisi saanut vauvalleen taidetta, enkä sen paremmin koskaan ole sitä itsekään ristiäislahjaksi ostanut. Ehkä olisi pitänyt.
Uskallan väittää, että lahjan saajalle on pidempiaikaista iloa grafiikanlehdestä kuin kummilusikasta. Samalla voi omalta osaltaan tukea taiteilijaa, jonka leipä on tunnetusti tiukassa.
Saadakseen töitään esille ja jopa kaupaksi taiteilijan tulisi järjestää näyttelyjä. Se tosin on hintavaa, sillä useimmiten taiteilija maksaa paitsi provisiot myydyistä tuotteista, myös gallerian vuokran – vaikka mitään varmuutta ei ole siitä, että yhtään teosta myydään. Monelle taiteilijalle näyttelyn pitäminen onkin taloudellinen riski (Taide 5/2016). Siinäkin mielessä vain myyntiprovision veloittavalle Taikolle lienee kysyntää.
Vuoden suurin lahjojenantosesonki lähenee.
Kauppareissulla Seinäjoella huomasin ilokseni, että kaupunkiin on avautunut uusi, etenkin taidekäsityöhön erikoistunut pop up -myymälä. Esillä on tuotteita aina lasiesineistä designiin, ja hinnatkin ovat varsin kohtuullisia. Tekijöistä moni on paikallisia.
Taiteen haluttaisiin näkyvän siellä, missä ihmiset muutoinkin liikkuvat.
Arjen taidekohtaamisista Seinäjoen pop up on oiva, ruohonjuuritason esimerkki.
ANNA LINDHOLM