Ajattelin tällä kertaa kynäillä hieman oman osaamisalueeni ulkopuolelta pysyen kuitenkin luovien asioiden parissa.
Hieman ennen korona-aikoja kävi nimittäin niin, että vaimoni ilmoitti minulle tarvitsevani harrastuksen. Olimme matkalla anoppilasta kohti kotia, ja jotenkin siinä eväiden puputtamisen keskellä en juuri kiinnittänyt asiaan huomiota.
Vaimoni on toiminnan ihminen, ja muutaman minuutin kuluttua puhelimeeni ilmestyikin viesti, jonka mukaan minut oli ilmoitettu Vaasa-opiston akvarellikurssille.
No eipä siinä. Ennakkoluulottomana ihmisenä olin varovaisen innostunut uudesta harrastuksestani. Olen toki aina ollut taiteesta kiinnostunut. Nuorena miehenä tykkäsin tehdä muun muassa hiilitöitä, joten ei tämä nyt täysin uutta minulle ollut.
Ensimmäinen kurssikertani koitti. Olin jotenkin ymmärtänyt, että maalausvälineet oli järjestetty talon puolesta, ja näin ollen pamahdin kahta kättä heiluttaen sisään luokkahuoneeseen.
Äkkiä kävi ilmi, ettei näin ollutkaan, mutta ystävällinen ope lainasi mielellään omia välineitään minulle. Korvat punoittaen siirryin tyhjään pulpettiin, ja nopealla vilkaisulla huomasin olevani kurssin ainoa miesosallistuja.
Jokaisella kurssikerralla opeteltiin erilaisia tekniikoita. Yhtäkkiä huomasin, miten hienoja elämyksiä kouluaikoina inhoamani akvarellimaalaus tarjosi.
Olin todella innostunut. Kurssi tarjosi minulle aivan uuden maailman, jonka taikaan pystyin uppoutumaan unohtaen kerran viikossa muutamaksi tunniksi kaiken arkisen.
Koin samanlaista magiaa kuin musiikinteossa. Maalatessa luot mielikuvituksesi syövereistä jotain uutta, jota ei vielä hetki sitten ollut olemassa.
Eräs kuvataiteilijaystäväni kuvasi maalaamista hienosti selittämällä, että oikeastaan koko touhussa on kyse siitä, että liikutellaan paperilla värejä ja lopetetaan, kun siinä näkyy jotain silmää miellyttävää. Osuvasti sanottu, sillä juuri näin koin asian.
Se, miellyttääkö se sitten muidenkin silmiä, on toinen asia. Sillä ei tässä ollutkaan merkitystä. Vai oliko kuitenkin?
Selvisi, että tässä kaikessa oli ollut taka-ajatus. Vaimoni oli nimittäin hahmotellut mielessään, että loihtisin kurssilla jonkin upean teoksen, jonka hän olisi voinut sitten ripustaa kotimme seinälle.
Valitettavasti tämä ei toteutunut, mutta kurssin myötä hankin kaikenlaisia maalausvälineitä, joista on ollut iloa muillekin perheenjäsenille.
Mitä tästä opimme? Taide kaikissa sen muodoissaan on jokaiselle kokeilemisen arvoinen tapa matkata hetkeksi muihin maailmoihin.