J-P Metsävainio ottaa työkseen valokuvia "galaksimme kosmiselta takapihalta", kymmenien tuhansien valovuosien päästä. Tähtisumujen kuvaaminen maasta käsin on kuulemma "mukavan vaikeaa". Alkaen siitä, että kuvaaminen tapahtuu liikkuvalta alustalta maapallon pyöriessä alta pois. Kuvaajan täytyy kompensoida ilmiötä vastaliikkeellä.
– Tästä syystä pidän kameraa seurantajalustalla, joka toimii vähän kuin väärinpäin pyörivä kello, Metsävainio selventää.
Tähtikuvaajan kamerakaan ei ole mikä tahansa pokkari. Tällä hetkellä Metsävainio kuvaa uuden henkilöauton hintaisella laitteella. Kamera on erikoisvalmisteinen ja jäähdytetty -70 asteeseen.
– Lämpimänä kameran kenno kohisee ja sotkee kuvausta. Siksi se pitää jäähdyttää.
Yötaivaan kaukaiset kohteet ovat liian himmeitä paljastaakseen ihmissilmälle värejä. Niiden esilletuomiseen vaaditaan usein kymmenien tuntien valotuksia.
Värikuvaan tarvittavat punainen, vihreä ja sininen valotetaan kukin yksittäin filtterien avulla. Eri alkuaineet lähettävät eriväristä valoa, happi esimerkiksi turkoosia ja vety punaista. Kaikki värit Metsävainion kuvissa on valotettu suoraan taivaalta.
– Pisin valotusaika yhdelle kuvalle on ollut 150 tuntia. Lopullinen kuva tehdään yhdistämällä monta puolen tunnin osavalotusta.
Metsävainio sanoo työnsä olevan teknistä, mutta kuitenkin taiteellista työtä ja pohjimmiltaan luontokuvausta.
– Erilaiset intohimot nielaisevat ihmisiä ja saavat antamaan kaikkensa. Minun intohimoni on paljastaa yötaivaan salattua kauneutta, hän sanoo.
Tähtikuvaaja J-P Metsävainio esiintyy lauantaina 25.2. Lapualla Lakeuden Laajakuva -festivaalin kymmenvuotisjuhlien puhujavieraana.
TERO HAUTAMÄKI
