Älypuhelimen näyttö välähtää ja kauittimesta kuuluu äänimerkki. Jossain päin Nurmoa on taas joku pulassa. Sopimuspalokunnan hälytysosaston vapaaehtoinen Henri Pajander nappaa luurin käteensä ja kuittaa, pääseekö paikalle.
Nopea teknologian kehitys on parantanut palo- ja pelastusmiehistön reagointia hätätilanteissa. Avun perille saattaminen olisi kuitenkin mahdotonta ilman valtavaa määrää vapaaehtoista sopimushenkilöstöä.
– Koko valtakunnassa meillä on hälytyskelpoisia sopimuspalokuntalaisia noin 13 400, jotka saadaan 50 minuutin valmiudella liikkeelle joka puolelle. Maassa ei ole muuta järjestöä, joka pystyy sellaiseen toimintaan, kertoo yli 60 vuotta vapaaehtoisena toiminut Mauno Peltokoski .
Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitoksen henkilöstöön kuuluu 121 vakituista työntekijää, jotka muodostavat pelastustoimen selkärangan. Noin 800 vapaaehtoista sen sijaan edustavat alueen liikkuvaa lihasvoimaa.
– Käsittääkseni Etelä-Pohjanmaa ei toimisi, jos jokaisella asemalla ei olisi sopimushenkilöstöä vahvasti mukana, Peltokoski sanoo.
Maakunnassa on vain yksi vakituisesti miehitetty paloasema, eli Seinäjoen keskustan asema. Muilla asemilla vuorossa on 1–2 henkilöä, ja hälytyksen tullen hälytysvalmiudessa olevat vapaaehtoiset kiiruhtavat paikalle.
Miltä 2010-luvun sopimuspalokunta näyttää, ja millainen se oli 60 vuotta sitten? Lue lisää päivän lehdestä.
KATJA PAJULA
