Tapanani on kirjoitella näistä huolenaiheista. Yksi viisas vanha mies oli syvästi huolissaan maaseudusta. Maaltamuutto, kaupungistuminen ja maaseudun autioituminen ovat ajankohtaisia asioita.
Tähän ovat vaikuttaneet aluepolitiikka sekä koulutuksen ja työpaikkojen keskittyminen suurimpiin kaupunkeihin. Maaseutuasuminen ja ammatit eivät kiinnosta.
Väen vähetessä maaseudulta häviävät palvelut ja infra pikkuhiljaa rapistuu. Jäljelle jäävät vain mummut ja papat. Varmaan viimeinen sammuttaa valot.
Asunnot jäävät tyhjilleen, maatiloja lopetetaan ja kiinteistöjen arvot menevät nollaan ja ovat omistajilleen pelkkiä kulueriä. Tämä on yksi tyly kehityskuva.
Yksi näkökulma on lastemme ja lastenlastemme etääntyminen maaseudun terveistä juurista. He kyllä ovat hyvin tietoisia, että vanhempansa ja isovanhempansa ovat tehneet paljon työtä ja eläneet säästäväisesti. Joillekin on pienistä tuloista ja omaisuuden arvojen romahtamisesta huolimatta kertynyt jopa säästöjä ja varallisuutta.
Vanhemmat ja isovanhemmat mielellään auttavat jälkikasvuaan. Lapset ja nuoret koulutetaan hyviin ammatteihin. Nuoria avustetaan myös taloudellisesti.
Mummoille ja papoille on suuri ilo, kun lapsenlapset tulevat. Lomilla maaseudun täysihoitoon pelmahtaa joukko jälkikasvua. Silloin pöytien pitää notkua herkuista.
Pappa saa lompsa kädessään työkseen kuljettaa vieraitaan nauttimaan elämyksistä ja huvipuistoista. Rokki, biisit ja bändit täyttävät talon yötä päivää. Saa siinä pappa jättää mieliohjelmansa, uutiset, kuuntelematta.
Vieraat nukkuvat puoleen päivään, kysellään mummun täysihoidosta aamupalaa, ensimmäiset puurot kun ovat kylmenneet. Tarkkaa on, onko osattu ostaa oikeat trendituotteet ja -herkut.
Talon töitä ei tietenkään sovi ehdottaa, nehän ovat niin tylsiä hommia.
Kaupungissa sentään osataan elää. Ollaan muotitietoisia ja osataan sisustaa, nautitaan vapaudesta, kulttuurista ja käydään konserteissa.
Kaupungissa voi nauttia kesäpäivistä terasseilla ja matkustaa lomille. Ollaan suvaitsevia ja ymmärretään vastuullisuus, tasa-arvo, ilmaston ja ympäristön kestävyys sekä muut tärkeät arvot. Näiden puolesta kannattaa marssia plakaatit kädessä pitkin katuja ja pystyttää vaikka telttansa keskelle Mannerheimintietä.
Mutta, kun työkin on kuulemma niin raskasta. Välivuosi pitäisi pitää ja päästä Nykiin akkuja lataamaan, siellä kun on sitä kulttuuria. Parisuhdekaan ei enää vastaa omia unelmia.
Pikaluototkin ovat alkaneet erääntyä ja avaamattomia karhukirjeitä kertyä pöydälle. Pappahan niitä on maksellut, sitä mukaan, kun mummu on niistä uskaltanut mainita.
Nämä maalaismummot ja -papat ovat niin kalkkiksia. Eivät ymmärrä elämästä ja siitä, että ajat ovat muuttuneet.
Jaksavat vain puhua noista iänikuisista sotaveteraaneistaan ja siitä, että lapsena joutuivat työhön heinäpellolle. Nyt sitten ovat niin höperöitä, että vanhainkotiin pitää laittaa. Nuorilla on se ”oma elämä”.
Miten vanhusten omaisuuden saisi myytyä ja rahat jaettua? Eiväthän he niitä siellä vanhainkodissa tarvitse. Eikö heitä saisi jotenkin holhoukseen. Odottavan aika on pitkä.
Niin, näinhän se joskus menee. Onneksi enemmän on parempia tarinoita. Tämä viisas vanha mies kertoi kantavansa huolta kuitenkin myös tästä huonommasta kehityskulusta. Maaseudun kuihtumiseen on monia syitä.
Juhani Viitala
Kauhava