Kolumni

Syys­paus­sia puur­ta­jil­le

Kuva: Jarno Pellinen
KOLUMNI

Kaltaiselleni työorientoituneelle ihmiselle syysloma oli pitkään mysteeri. Vuosien karttuessa aloin ymmärtää tauon merkityksen työnteolle.

Loma katkaisee mukavasti kiireisen lukukauden niin koululaisilta kuin koulun aikuisiltakin. Mitä enemmän oli työvuosia, sitä tarpeellisemmalta syksyn paussi tuntui.

Syysloman pituus päätetään kunnissa. Mustasaarelaiset ovat olleet ensin kahden ja sittemmin kolmen päivän pituisen lomansa vuoksi kateellisia vaasalaisille, joiden loma on ollut koko viikon mittainen.

Koulupäivien määrä on kuitenkin laissa määrätty, ja kunta saa sijoitella päivät parhaaksi katsomallaan tavalla. Pitempi syysloma tarkoittaa usein lyhyempää joululomaa.

Nykyisin monessa perheessä ajankäyttö on tarkkaan säännelty. Lapsilla on useita harrastuksia, ja vanhemmat toimivat taksinkuljettajina viedessään lapsiaan ja heidän kavereitaan harrastuspaikoille ja takaisin.

"Leppoisa yhteinen aika synnyttää mieleenpainuvia muistoja."

Syyslomalla harrastuksetkin ovat tauolla, ja sekä aikuisilla että lapsilla saa olla erilaista puuhaa kuin yleensä. Jos ei ole matkasuunnitelmia, voi pysähtyä kotopuolessa tekemään kaikkea sellaista, mihin tavallisesti ei arjessa riitä aikaa.

Matkoista innostuneet voivat hakea voimaa pimeään talveen valoisasta ja lämpimästä etelästä, toiset suuntaavat patikoimaan ulkoilmaan, ja työssä käyvien vanhempien lapset voidaan viedä isovanhemmille tai johonkin ohjattuun toimintaan kotiseudulla.

Sukupolvien välinen kanssakäyminen on helpompaa, jos asutaan samalla paikkakunnalla tai edes lähimaakunnassa.

Yhteyttä pidetään toki näpsäkästi nykyaikaisilla välineillä kauempana asuviinkin, mutta kohtaamiset kasvokkain ovat parasta. Joskus etäämmällä asuvat isovanhemmat saavat lapsia tai nuoria vieraakseen lomien ajaksi tai pääsevät itse tapaamaan heitä.

Olisi hyvä pystyä luomaan kiireetön tunnelma erotukseksi hektisestä arjesta. Leppoisa yhteinen aika on arvokasta molemmille osapuolille ja synnyttää mieleenpainuvia muistoja.

On mukava keskustella nuoren väen kanssa ja syventyä heidän ajatuksiinsa – ja toisin päin. Heille voi kertoa itselle merkityksellisistä asioista. Se saa heidät paremmin ymmärtämään vanhempia ihmisiä.

Löysimme oman lapsenlapseni kanssa helposti yhteisen mielenkiinnon kohteen: luovan ompelemisen. Ekaluokkalainen sai huristella ompelukoneella sekä suunnitella ja valmistaa oman pienen pehmokaverin.

Pikkupistoin ompeleminen oli niin hauskaa, että se jatkui vielä junassa kotimatkallakin. Silloin pehmolle valmistui vielä paita ja tyynykin!

Jane Trygg-KaipiainenMustasaarelainen senioritoimija