"Syn­nyt­tä­nyt uuhi oli niin uu­vuk­sis­sa, että luulin sen jo kuol­leen" – Lap­väär­ti­läi­sel­lä tilalla epäil­lään eläin­suo­je­lu­ri­kos­ta: Kuva ei sovi her­kim­mil­le

Lapväärtiläistilasta on tehty rikosilmoituksia jo viime vuoden puolella, ja tapausta tutkitaan eläinsuojelurikoksena.
Lapväärtiläistilasta on tehty rikosilmoituksia jo viime vuoden puolella, ja tapausta tutkitaan eläinsuojelurikoksena.

Syrjäinen laidun ja siellä laiduntavat lampaat parin kilometrin päässä valtatieltä Kristiinankaupungin Lapväärttissä jäävät ohikulkijoilta helposti huomaamatta. Tuskin sinne olisi osannut Eläinsuojeluyhdistysten liiton vapaaehtoinen eläinsuojeluneuvojakaan, elleivät paikalliset asukkaat olisi olleet häneen yhteydessä.

– Ihmiset ovat käyneet siellä rikkomassa jäätä lampaiden juomapaikoilta, että ne saisivat edes vettä, nimettömänä pysyttelevä eläinsuojeluneuvoja kertoo.

Hän ajeli paikalle talvilomallaan viime viikolla, pidemmän matkan takaa. Järkytys oli melkoinen.

– Yhteystietoni oli kertonut, että siellä on tiineitä uuhia, ja pelännyt eläinten puolesta, mikäli synnytys alkaa niissä oloissa. No, synnytys oli alkanut.

Olot ovat ankeat. Eläinsuojeluneuvoja löysi pellolta vesilätäkössä makaavan, äärimmäisen uupuneen uuhen, joka oli synnyttänyt kolme karitsaa muutama päivä aiemmin. Linnut olivat jo ehtineet nokkia emonsa viereen kuolleen karitsan silmiä.

– Yksi karitsoista oli vielä sikiökalvon sisällä. Synnyttänyt uuhi oli niin uuvuksissa, että luulin jo sen kuolleen. Se ei jaksanut nostaa päätään, mutta rupesi liikuttelemaan jalkojaan. Eläinlääkärin mukaan sillä oli poikimahalvaus, neuvoja kertoo.

Neuvoja otti yhteyttä poliisiin, joka tuli paikalle, ja hälytti myös eläinlääkärin. Tämä kantoi lampaan pellolla olevaan huonokuntoiseen eläinsuojaan, ja löysi sieltä toisen, myös synnyttämässä olleen uuhen. Yksi karitsoista oli syntynyt kuolleena, eläinlääkäri avusti ulos vielä kaksi, jotka kuitenkin menehtyivät.

– Paikallinen yhteyshenkilö on seurannut tilannetta pitkään. Siellä on tapahtunut myös ympäristörikos, koska eläinten raatoja on heitetty metsään, eläinsuojeluneuvoja toteaa.

Osakeyhtiömuotoisen tilan omistajaa neuvoja ei ole tavannut. Hänen tietojensa mukaan eläinten hoidosta vastaavat ulkomaalaistaustaiset työntekijät.

– Tilan Facebook-sivustolla esitellään sertifikaatteja, kerrotaan tilan toiminnan laajentamisesta ja kysellään lisämaata vuokrattavaksi, hän on hän havainnut.

Tila on tuttu paikka eläinsuojelun työntekijöille. Hän kertoo jo jonkin aikaa sitten otetusta valokuvasta, jossa laitumeltaan karannut, korvamerkitön lihanauta seisoo keskellä peltoa.

– En tiedä, miten ulkomaalaisia työntekijöitä on perehdytetty eläinten hoitoon, ja millaiset kulttuuritavat heillä on eläinten käsittelystä. Tuntuu siltä, että tilan pyörittäminen on täysin heidän varassaan.

Eläinsuojeluneuvoja asui aiemmin Pohjanmaalla. Hän suorastaan puuskahtaa todetessaan, ettei missään muualla eläinsuojelun tila ole yhtä huono kuin maakunnassa.

– Siellä asuessani tein vielä jalkautuvaa työtä. Väsyin siihen, koska näin, miten tehotonta ja turhaa se on. Eläinlääkäreille olin kyttäävä ja aggressiivinen ämmä, joka hankaloittaa heidän työtään ja puuttuu siihen, hän hymähtää.

Nykyisin hän tekee neuvontatyötä vain sähköpostitse tai puhelimessa.

– Moni meistä tekee kotikäyntejä ilmoitusten perusteella. Yleisimmin ilmoitukset koskevat epäilyttävissä oloissa eläviä kissoja ja koiria, neuvoja kertoo.

Neuvoja lähti eläinsuojelutoimintaan mukaan 2000-luvun alkuvuosina. Eläinten kohtelu on hänen mukaansa huonontunut koko ajan.

– Ihmisten huonovointisuus näkyy ensimmäisenä siinä, miten eläimiä kohdellaan. On osaamattomuutta, piittaamattomuutta ja välinpitämättömyyttä. Valvontaan käytettävät resurssit ovat vähentyneet, ja todella noloa on, että eläimet kituvat, ja poliisi tai eläinlääkäri tulee hätiin jostain sadan kilometrin päästä.

Eläinsuojelutapaukset nousevat herkästi julkisuuteen. Neuvojan mielestä se on usein viimeinen eläimiä oikeasti auttava keino. Hän toivoo myös, että ihmiset tekisivät rikosilmoituksia havaittuaan eläinten kaltoin kohtelua.

– Tässäkin tapauksessa voisi olla hyvä, että kaikki, jotka jotain tietävät tai joilla on esimerkiksi kuvia kärsivistä eläimistä, uskaltaisivat tehdä rikosilmoituksen.

Oman rikosilmoituksensa kirjoittamisen eläinsuojeluneuvoja on jo aloittanut. Hän kuitenkin kummastelee sitä, miten poliisi on asiaan suhtautunut.

– Kun sanoin, että haluan tehdä rikosilmoituksen, hän totesi, ettei se kannata. Poliisi tekee sen kuulemma itse. Me eläinsuojeluyhdistyksessä kuitenkin ajattelemme, että mitä useampi ilmoituksen tekee, sitä suurempi painoarvo sillä on. Saataisiin tämä oikeasti loppumaan.

Lapväärtiläistilan eläinsuojelulliset ongelmat eivät tulleet poliisille yllätyksenä. Rikosilmoituksia on tehty jo viime vuoden puolella, ja tapausta tutkitaan eläinsuojelurikoksena.

Marja Tyynismaa

-
Ilmoita asiavirheestä