Suomessa synnyttäjät ovat aiempaa iäkkäämpiä, heillä on aiempaa useammin raskausdiabetes ja heistä yhä useampi on ylipainoinen. Muun muassa nämä asiat ovat yhteydessä siihen, että synnyttäjillä on aiempaa enemmän raskauskomplikaatioita. Tämä taas on osaltaan johtanut siihen, että käynnistettyjen synnytysten osuus on kaksinkertaistunut Suomessa 10–15 vuoden aikana. Näin kertovat tieteellisessä katsauksessaan naistentautien, synnytysten ja perinatologian erikoislääkärit Leena Rahkonen ja Heidi Kruit. Katsaus on julkaistu esimerkiksi lääkäriseura Duodecimin julkaisussa.
Rahkosen ja Kruitin mukaan nykyään useampi kuin joka kolmas synnytys käynnistetään, kun vielä 20 vuotta aiemmin käynnistettiin vain joka seitsemäs synnytys. Suomessa synnytys katsotaan käynnistetyksi, kun kohdunkaulan kanavaa joudutaan kypsyttämään tai kun käynnistys toteutetaan sikiökalvojen puhkaisulla eikä synnyttäjällä ole omia supistuksia.
Yleisimmät käynnistyksen syyt ovat yliaikainen raskaus, sikiökalvojen puhkeaminen ilman supistuksia, diabetes sekä verenpainekomplikaatiot. Käynnistyksiä vuodesta 2010 tutkineen Rahkosen mukaan niin yliaikaisuus, diabetes kuin verenpainekomplikaatiot ovat yhteydessä odottajan painoon ja ikään.
– Ikääntymiseen liittyy sekin, että luovutettujen munasolujen raskauksien määrä kasvaa, ja niihin liittyy enemmän komplikaatioita, hän kertoo STT:lle.
Matka ei selitä käynnistysten määrää
Lääketieteellisten syiden lisäksi käynnistämiseen voivat johtaa psykososiaaliset tai logistiset syyt, kuten synnytyspelko, äidin uupumus tai pitkä matka synnytyssairaalaan.
Lapin keskussairaalassa on totuttu pitkienkin matkojen päästä saapuviin synnyttäjiin, joista osan kanssa pohditaan, olisiko synnytys järkevää käynnistää esimerkiksi aiemman nopean synnytyksen ja pitkän synnytysmatkan vuoksi. Naistentautien ja synnytysten ylilääkäri Katja Hämeenoja Lapin keskussairaalasta kertoo, että heillä on perinteisesti ollut valtakunnallisesti katsottuna hieman muita enemmän synnytysten käynnistämisiä.
Hämeenoja kertoo huomanneensa, että vuonna 2017 käynnistysten määrässä tapahtui hyppy ylöspäin ja sen jälkeen käynnistysprosentti on ollut 36–39.
– Olin ehkä hieman huolissani siitä, että miksi meillä käynnistetään näin paljon, mutta nähdessäni THL:n (Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen) tilastoja totesin, ettemme ole ollenkaan kärjessä käynnistysmäärissä. Eli pitkät matkat eivät selitä käynnistysten määrää, Hämeenoja sanoo.
Hämeenojan mukaan käynnistyksen syy liittyy hyvin harvoin sikiön hyvinvointiin. Raskausdiabetes vaikuttaa käynnistysten määrään oleellisesti: esimerkiksi viime vuonna Lapin keskussairaalan synnyttäjistä 27 prosentilla oli raskausdiabetes.
– Raskausdiabeteksen määrä on oleellisesti lisääntynyt, se on Pohjois- ja Itä-Suomi-painotteista. Eniten meillä näkyvät nuoret mutta huomattavan ylipainoiset potilaat, ja ikä on sitten varmaan se toinen syy.
Enemmän resursseja
Käynnistykset edellyttävät terveydenhuollolta enemmän resursseja, sillä käynnistetyissä synnytyksissä vietetään yleensä aikaa kauemmin sairaalassa, ja niiden hoitoon tarvitaan spontaania synnytystä enemmän henkilökuntaa. Käynnistysten määrän kasvaessa myös keisarileikkausten määrä kasvaa, koska käynnistyksistä aina tietty prosenttiosuus päättyy keisarileikkaukseen.
Rahkosen mukaan käynnistetyissä synnytyksissä synnytyskokemus on usein huonompi kuin spontaanisti käynnistyneissä.
– Olemme tutkineet Kruitin kanssa synnytyskokemuksia ja osoittaneet, että käynnistetyissä synnytyksissä koetaan enemmän synnytystyytymättömyyttä. Ajattelemme, että se saattaa vaikuttaa perheen lapsilukuun.
Rahkosen mukaan spontaanisti käynnistyneissä synnytyksissä 90 prosenttia ensisynnyttäjistä synnyttää alakautta, kun taas käynnistetyissä synnytyksissä määrä on 70 prosenttia.
– Ensisynnyttäjien kohdalla synnytyksen käynnistyspäätöksen tulisi olla aina todella tarkkaan harkittu, koska käynnistykseen myös liittyy riskejä. Synnytys voi pitkittyä, ja se voi olla kivuliaampi. Varsinkin, jos hyvin epäkypsää kohdun kaulakanavaa ruvetaan kypsyttelemään joko lääkkeellisesti tai sitten mekaanisesti ballongilla, voi se johtaa kipeämpiin supistuksiin ja kivun kokemiseen.
Rahkonen huomauttaa, että on myös paljon tutkimuksia, jotka puoltavat käynnistämistä. Hän käyttää esimerkkinä yhdysvaltalaista tutkimusta, jonka mukaan keisarileikkausten ja lasten tehohoidon tarve vähenee merkittävästi, jos synnytykset käynnistettäisiin raskausviikoilla 39–40. Lisäksi Rahkosen ja Kruitin katsauksen mukaan tutkimuksissa kohtukuolemien on osoitettu vähenevän, kun käynnistys aikaistetaan raskausviikoille 40–41.
"Äärimmäisen kallista"
Synnyttäjien profiilin muututtua käynnistettyjen synnytysten osuus tuskin vähenee, vaikka syntyvyys laskee. Tämän vuoksi Rahkonen ja Kruit katsovat katsauksessaan, että tulevaisuudessa tulisi kehittää käynnistysmenetelmiä ja hoitokäytäntöjä, joilla erityisesti ensisynnyttäjien keisarileikkausten osuus saataisiin pienenemään ja synnytyksen käynnistys pystyttäisiin kohdentamaan ja suunnittelemaan oikein.
– Käynnistysprosessia pitäisi kehittää nimenomaan siihen suuntaan, että se tukisi luonnollisten prosessien käynnistymistä eikä niin, että sillä väkisin pusketaan synnytys käyntiin. Isoissa synnytysyksiköissä on paine saada synnytykset mahdollisimman nopeasti käynnistymään, koska paikkoja on rajoitetusti ja uusia käynnistettäviä synnytyksiä tulee joka päivä lisää, Rahkonen sanoo.
– Pitäisi olla aikaa kypsyttää kohdunkaulakanavaa ja antaa hoitoa yksilöllisemmin. Tällöin synnytysten hoitoon tarvittaisiin lisää tiloja ja henkilökuntaa. Se on äärimmäisen kallista eikä siihen ole nykytilanteessa varaa.
Rahkosella ja Kruitilla on parhaillaan meneillään Aalto-yliopistossa tutkimusprojekti, jossa he kehittävät synnytyksen käynnistämisissä käytettävistä ballongeista niin sanottua älyversiota. Sen avulla äidit voisivat seurata tarkemmin, miten käynnistetyn synnytyksen tilanne etenee.
– Älyballongilla äiti saisi tietoa vauvan hyvinvoinnista, kohdun supistelusta ja ballongin paikallaan olosta, Rahkonen kertoo.
Yleisluontoista kantaa synnytysten käynnistämisen puolesta tai vastaan on vaikeaa muodostaa, mutta koska niiden määrä on lisääntynyt yhteiskunnallisen muutoksen myötä, tulisi Rahkosen mielestä synnyttäjiä kuunnella tarkemmin.
Hämeenoja Lapin keskussairaalasta uskoo, että nykyisin synnyttäjiä kuunnellaan edellisvuosikymmeniä herkemmällä korvalla, mikä vaikuttaa esimerkiksi äidin uupumuksen perusteella tehtävien käynnistysten määrään.
– Meillä on hirveän paljon synnyttäjillä esimerkiksi mielialalääkkeitä. Ei se loppuraskaus mitään mukavaa aikaa välttämättä ole, joten äidin jaksamisen perusteella aloitettuja käynnistelyjä meillä kyllä on. 1970-luvulla on varmaan todettu, että uupumus kuuluu asiaan, mutta nyt on tärkeää, että otetaan se koko potilaan tilanne huomioon. Potilasta varmasti kuunnellaan enemmän, Hämeenoja kertoo.
Parasta ajankohtaa vaikea arvioida
Käynnistyksen ajankohta on yksi asioista, jotka herättävät keskustelua synnytyslääkärien keskuudessa. Raskaus katsotaan yliaikaiseksi, kun se on kestänyt 42 viikkoa. Rahkosen mukaan tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet raskauskomplikaatioiden selvästi lisääntyvän 41 raskausviikon jälkeen.
– Ne ovat asioita, mistä ei ikään kuin halutakaan puhua, että sitä ei koettaisi pelotteluna, koska suurin osa yliaikaisista kuitenkin syntyy terveenä ja hyväkuntoisina, Rahkonen sanoo.
– Jos meiltä käynnistyksiä tutkivilta lääkäreiltä kysytään, on tutkimusten valossa 41+0 viikkoa se, jolloin synnytysten olisi hyvä käynnistyä. Toki senkin jälkeen syntyy hyväkuntoisia lapsia, mutta viikon 41+0 kohdalla tulisi jollain tavalla varmistua, että sikiö voi hyvin ja raskauden jatkamiselle on yhä edellytykset. Tuolloin äidillä myös pitäisi olla mahdollisuus ottaa itse kantaa synnytyksen käynnistämiseen.
Normaalissa raskaudessa ensimmäinen yliaikaisuuskontrolli synnytyssairaalassa on raskauden kestettyä 41 viikkoa ja 3–5 päivää. Käytännöt yliaikaiskontrollien ja käynnistysten suhteen vaihtelevat Suomessa. Esimerkiksi Hämeenojan mukaan Lapin keskussairaalassa yliaikaiskontrolli tehdään raskauden ollessa 10 päivää yliaikainen, kun taas Husissa se tehdään raskauden ollessa 12 päivää yliaikainen.
Rahkonen arvelee eri käytänteissä olevan jälleen kyse resursseista. Muutamankin päivän viivytys yliaikaiskontrollille voi muuttaa resurssien tarvetta, sillä noiden päivien aikana useamman odottajan synnytys voi käynnistyä spontaanisti eikä heitä tarvitse enää tarkastaa.