Keskustelu ilveksestä ja ilvesten pyyntiluvista on käynyt tänä vuonna erityisen kuumana.
Ilves oli Suomen yleisin suurpeto vuoteen 2020 asti, minkä jälkeen karhu on pitänyt ykkössijaa – siitä huolimatta, että ilveskanta on ollut jälleen viime vuodet loivassa kasvussa. Tämän vuoden syksyllä Suomessa oli arviolta 2 390–2 575 yli vuoden ikäistä ilvestä ja 450 keväällä syntynyttä pentuetta, kertoo Luonnonvarakeskuksen ohjelmajohtaja Katja Holmala.
– Yhteiskunnallinen asenneilmapiiri eläinten tappamiseen ja hyödyntämiseen on selkeästi muuttumassa. Ilvekset ovat nousseet keskustelun keskiöön pienellä viiveellä verrattuna tuotantoeläimiin. Jos ajattelemme kaikkia suurpetojamme, ilveshän koetaan vähiten pelottavaksi ja siihen suhtaudutaan kaikkein positiivisimmin, Holmala toteaa.
Holmalan mukaan ilveskannan kokoa säätelee vahvimmin kannanhoidollinen metsästys. Kun 2010-luvun alussa pyyntilupia myönnettiin vähän, kanta lähti voimakkaaseen kasvuun, kunnes sitä alettiin tietoisesti pienentää lisäämällä metsästystä. Kun kanta alkoi sitten vuorostaan laskea voimakkaasti, pyyntilupia vähennettiin jälleen.
Toissa vuodesta 2021 asti pyyntilupia on myönnetty Suomessa ainoastaan siinä määrin, että ilveskannan koko pysyy joko ennallaan tai kasvaa loivasti.
Laitonta metsästystä
Osa suomalaisista suhtautuu ilvekseen negatiivisesti. Holmalan mukaan kriittisimmät asenteet ilveksiä kohtaan liittyvät kotieläinvahinkoihin, joista ylivoimaisesti suurin osa koskee poroja. Poronhoitoalueilla ilvesten määrää on pyritty tästä syystä pitämään pienenä vahinkoperusteisilla pyyntiluvilla.
Suomessa tapahtuu vuosittain myös ilvesten laitonta metsästystä.
Suomen riistakeskuksen Uudenmaan riistapäällikkö Visa Eronen kuulee säännöllisesti palautetta ilveksistä. Useimmiten kritiikki kohdistuu siihen, että ilvekset tulevat ihmisten pihoille ja viettävät siellä toistuvasti aikaa.
– Tämähän taas liittyy siihen, että niille on siellä ruokaa, jota ne seuraavat – usein rusakoita, metsäkauriita tai valkohäntäpeuroja. Osa kokee epävarmuutta tai pelkoa myös siitä, että ilvekset eivät tunnu säikkyvän ihmistä, vaikka tiedetään, että ilves ei ole ihmiselle vaaraksi.
Toinen Riistakeskukselle välittyvä yleinen harmituksen aihe liittyy ilveksen saalislajeihin. Metsästäjät siis kokevat ilveksen vaikuttavan liian voimakkaasti joidenkin riistalajien kantoihin.
Levinnyt laajalle
Holmalan mukaan ilvestä löytyy nykyään kaikkialta Suomesta. Kullakin alueella ilvesten määrään on vaikuttanut metsästyksen lisäksi maisemarakenne ja saalislajien saatavuus. Esimerkiksi Pohjanmaalla ilveksiä on melko vähän, sillä siellä on paljon suo- ja peltoalueita.
– Sen sijaan esimerkiksi Pohjois-Savo, Keski-Suomi ja Pohjois-Karjala ovat hyvin metsäisiä alueita, joissa on vaihtelevaa maaston muotoa, korkeuseroja ja hyvät ravintovarat – metsäjänistä, metsäkanalintua ja jonkin verran pieniä hirvieläimiä.
Viime vuosina ilveskanta on Holmalan mukaan ollut vahva myös Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa, missä on erityisen hyvin tarjolla pieniä hirvieläimiä.
Ilves liikkuu tyypillisesti hämärän ja pimeän aikaan ja lepäilee päivät esimerkiksi tiheikössä. Holmalan mukaan tyypillisimmin ihmiset näkevät ilveksen luonnossa auton tuulilasin läpi, kun ilves juoksee ilta- tai aamuhämärässä tien yli.
Tappaa satoja poroja vuodessa
Ilves tappaa vuosittain noin 500–800 poroa, joista syntyy noin miljoonan euron vahingot, kertoo Eronen Riistakeskuksesta.
Muita kotieläinvahinkoja tapahtuu huomattavasti vähemmän. Viime vuonna ilveksen tappamaksi tai vahingoittamaksi joutui 35 lammasta, kuusi hevosta tai ponia, seitsemän koiraa, neljä nautaa ja yksittäisiä poroja poronhoitoalueiden ulkopuolella. Näitä vahinkoja korvattiin vajaan 40 000 euron edestä.
– Käsitykseni mukaan koirien osalta vahingot ovat olleet yleensä sellaisia, joissa vapaana ollut metsästyskoira on liikkunut luonnossa, törmännyt ilvekseen, ja on syntynyt jonkinlainen kahakka. Vahinkotilastojen perusteella valtaosassa tilanteista selvitään eläinlääkärikuluilla, mutta vuosittain muutamia koiria on kuollut tai jouduttu lopettamaan, Eronen sanoo.
Erosen mukaan ilvesten aiheuttamat poro- ja koiravahingot ovat olleet viime vuosina hieman yleistymään päin, mutta muissa vahingoissa ei ole nähtävissä selkeää kasvu- tai laskutrendiä.