Innostuin tekemään taas vanhan ajan hölskykurkkuja. Ai että on kiva lisuke – raikasta ja rapsakkaa. Muutoin vähän mauton kurkku nousee aivan uusiin sfääreihin, kun sitä on heiluteltu etikan, sokerin, suolan, tillin ja ehkä muidenkin yrttien seassa. Aikaa kuluu muutama minuutti.
Samaan aikaan kuulin nuorisolta, kuinka Tiktokissa kiertää rasiaan pilkottava ja hölskyteltävä kurkkuresepti. Sen juuret ovat Aasiassa: tarvitaan seesaminsiemeniä, riisiviinaetikkaa ja wasabia, ehkä lohtakin.
En kuitenkaan innostunut kokeilemaan sitä, kun pitäisi hankki taas yksi pullo lisää kaappiin vanhan kunnon väkiviviinaetikan ja valkoviinietikan viereen.
Kiva, kun kurkku trendaa noin, mutta on hyvä tietää, että on täällä hölskytelty kurkkuja jo isoäidin aikaan.
Kauppapuutarhaliitto tiedottaa, että kotimainen kurkku sisältää C-vitamiinia tuplasti enemmän kuin vaikka tuontiomena.
Ja nyt kurkkuja saa edullisesti, kuten muitakin kotimaisia vihanneksia: kukkakaalia, kesäkurpitsaa, parsakaalia… Kannattaa kaupassa tsekata, että alkuperämaa on Suomi.
Näinä viikkoina Vaasan seudulla pidetään myös monenlaisia syys- ja sadonkorjuumarkkinoita, joissa ihanan tunnelman lisäksi myydään paikallista satoa.
Yksi syksyn vihannes on kaali, jota on suotta väheksytty. Sen hieno maku tulee esiin esimerkiksi wokissa tai kaalipiirakassa, jota syötiin lapsuudessa ja opeteltiin tekemään kotitaloustunnillakin.
Kaalissakin vitamiineja ja kivennäisaineita riittää todella monipuolisesti.
Töissä kahvipöydässä oli puhetta mauista, jotka ovat jääneet mieleen omista mummoloista lapsuudessa. Ne tuovat edelleen veden kielelle, mutta niitä on vaikea jäljitellä! Oli lihapullia ja jälkiuunileipää, jonka päälle vedeltiin kunnolla voita ja makkarasiivuja.
Itse muistan vastaleivotun hiivaleivän, jonka päälle sai niin ikään reilusti voita. Ja syksyn hitin: kaalikääryleet. Niihin käytettiin laadukasta paistijauhelihaa, ja sitä oli paljon. Siirapilla puolestaan ei läträtty. Taidon on tärkeä siirtyä sukupolvelta toiselle. Tänä syksynä vetäydyn taas yhdeksi viikonlopuksi äitini oppiin näitä näpertelemään. On kyllä aika monimutkaista slow foodia.
Maukkaita ruokahetkiä kotimaisten kasvisten parissa!