Syksy on ehdottomasti suosikkini neljästä vuodenajasta. Luonnossa ja minussa huokuvat voimakkuus ja energia kesän jäljiltä. Joka paikassa voin aistia vielä rippeet hienosta ja todellakin vaihtelevasta kesästä, mutta toisaalta tunnen muutoksen ja valmistautumisen johonkin ratkaisevaan: siihen luopumiseen kesästä, valosta, ilosta, yhdestä kokonaisesta kaudesta. Matkasta pelaajien kanssa – sitä ei saa takaisin.
Syksy on jalkapalloilijan parasta aikaa. Ratkaisupelit ovat käsillä. Ihmiset ja media ovat kiinnostuneita. Koko kauden työmäärä, itkut, raivoamiset ja onnen tunteet kohdistuvat muutamaan peliin tai jopa mitättömän pieneen hetkeen yhden pelin sisällä: mahdollisuus saada nimi pokaaliin ja historiankirjoihin. Tavoite, josta jokainen jalkapalloilija on uneksinut, haaveillut ja johon motivoitunut.
Toisaalta syksy ja kauden loppu Suomessa on jalkapalloilijan pahinta aikaa. Ratkaisuhetket kentän ulkopuolella ovat käsillä. Mitä tapahtuu ensi kaudella? Seuran puolelta isoja päätöksiä. Kenelle pelaajista tarjotaan uutta sopimusta? Kuinka voimme seuran puolelta löytää sen oikean hetken ja tavan kertoa, että pelaajan sopimusta ei jatketa enää meidän seurassa? Toisaalta pelaajat neuvottelevat uusien seurojen kanssa. Haluavat varmistaa uutta elämää jossakin muussa seurassa ja kaupungissa. Epävarmuutta molemmin puolin.
Tämä kaikki tapahtuu aikana, jolloin koko joukkueen voimalla tavoitellaan suuruutta, ja kaikkien täysi keskittyminen on ja sen pitää olla kentän sisäpuolisissa asioissa. Olen huomannut, että jalkapallo ei ole ajoituksen mestari, mutta on ollut hienoa huomata, että pelaajilla on jalkapalloilijan dna ja he tiedostavat realistisesti, että joukkue aina muuttuu seuraavalle kaudelle: osa pelaajista pysyy meidän kanssa, osan pelaajista haluaisimme pitää, mutta pelaajat itse haluavat lähteä uusiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Valitettavasti osalle pelaajista emme tarjoa enää uutta sopimusta.
Ja tässä hetkessä tapahtuu urheilun taianomaisuus ja loogisuus: jokainen joukkueen pelaaja ja jäsen tietää ja ymmärtää, että parasta, mitä voi tapahtua niin kollektiiville kuin yksilöille ja jokaisen omalle tulevaisuudelle on, täysillä keskittyen mennä loppuun asti ja luoda historiaa. Pelaajat tietävät, että tämän kauden joukkuekavereita, joukkuehenkeä ja sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta ei saa enää milloinkaan tulevilla kausilla juuri samanlaiseksi, juuri tämän kauden kaltaiseksi. Aina seuraavilla kausilla on omat juttunsa ja henkilönsä.
Kun nyt ratkaisut niin kentällä ja kentän ulkopuolella ovat käsillä, on hyvä muistaa tämä matka, joka ollaan kuljettu. Viime vuoden mestaruudesta ja lamaannuttavista odotuksista uudelle kaudelle ollaan kuin ollaankin selvitty tähän hetkeen – hetkeen kun kaikki on vielä mahdollista. Hetkeäkään joukkueen sisällä taipumatta tai epäillen mahdollisuuksia. Osa päähenkilöistä jäi matkan varrelle, osa pääosan esittäjistä saapui myöhemmin ja suurin osa sankareista matkusti yhdessä ja tiukasti uskoen koko matkan. Ja lopussa on vain meidän kerho ja historia.
Täysillä!
Simo Valakari
Kirjoittaja on SJK:n päävalmentaja.