Kolumni

Syksy on si­vis­ty­mi­sen aikaa

-
Kuva: Jarno Pellinen

Koulut ovat alkaneet ja koululaiset sekä opiskelijat ovat tulleet katukuvaan ympäri kaupunkia.

Olen aiemmin kolumneissani puhunut duunareista. Tällä kertaa jaan ajatuksiani korkeakoulututkinnosta ja sen mahdollistamista urista.

”Kaikkihan” sen tietävät, että Vaasa on vahvasti opiskelijakaupunki: Täällä voi opiskella suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi, ja korkeakouluja on huimat kuusi kappaletta. Meidän kylässämme voit opiskella juristiksi, sosionomiksi, tradenomiksi, sairaanhoitajaksi, ekonomiksi tai vaikkapa opettajaksi. Vaihtoehtoja on paljon ja hyvin laajalla skaalalla.

Kaupunkiamme brändätään vahvasti Energy Vaasaksi ja aluettamme energiaklusteriksi. Itseäni tämä hieman ärsyttää, sillä luotu brändi herättää ainakin minulla mielikuvan, että Vaasa on insinöörikaupunki.

Omasta mielestäni olisi parempi puhua Vaasasta asiantuntijoiden kehtona. Meillä on valtavia onnistumistarinoita eri alojen yrityksistä ja osaajista, jotka ovat vieneet Vaasaa maailman kartalle. Iso kiitos heille! Toivon myös, että heitä on tulevaisuudessa yhä enemmän. Toive ei kuitenkaan toteudu, ellemme tuo selkeästi esille kaikkia aloja, joita alueellamme voi opiskella ja työmahdollisuuksia, joita osaaminen avaa etenkin paikallisesti.

Kaupungissamme otetaan rakkaat opiskelijamme laajasti huomioon, mutta edelleen on ongelmia pidossa. Liian moni lähtee valmistuttuaan toiseen kaupunkiin töihin, ja ulkomailta tulevat opiskelijat lentävät kotimaahansa. Mikä ratkaisuksi? Yksi suuri askel on avata työharjoittelupaikkoja ja lopputöiden tilauksia poikkialoittain. Nyt tarjolla ovat lähinnä ns. klassiset Wärtsilä, ABB, VKS ja Vaasan kaupunki.

Miksi pienemmät yrityksemme eivät voisi ottaa riskiä ja avata portteja ammattikorkeakoulujen, kauppakorkeakoulujen ja yliopistojen opiskelijoille laajemminkin? Pelkäämmekö, että se aiheuttaa liikaa työtä ja stressiä? Eikö yrityksissämme tiedetä, että harjoittelupaikkoja voi tarjota, vai ovatko opot putkinäköisä? Eikö opiskelijalla riitä uskallusta soitella omatoimisesti yrityksiä läpi tai onko byrokratia liian raskas?

Rehellisesti sanottuna en tiedä vastauksia edellisiin kysymyksiin. Ehkä jokaisen tulisi osaltaan miettiä asiaa ja olla osa ratkaisua. Oma täysin empiirinen kokemukseni on, että on todella vaikeaa tietää, kenelle missäkin koulussa pitäisi kertoa yrityksessä tarjolla olevista työharjoittelupaikoista tai lopputyöhön sopivasta aiheesta.

Oma näkemykseni perustuu vuosien takaiseen kokemukseeni ja voi olla vanhentunutta, mutta aikoinaan onnistuin saamaan erääseen nimeltä mainitsemattomaan korkeakouluun tiedon, että yrityksessämme oli tarjolla työharjoittelupaikka. Vuoteen ei kuulunut mitään, ja seuraavana vuonna saimme harjoittelijan, joka kauniisti sanottuna ei ollut sovelias yritykseemme. Pistää miettimään.