Kävin viikonloppuna Vaasan kupeessa sienimetsällä ja huomasin ilokseni, että suppilovahverokausi on alkanut. Tänä vuonna kantarellisato oli hyvin runsas, ja orakkaitakin näyttää olevan yllin kyllin.
Suppilovahverot ovat kivoja sieniä poimia, sillä niitä esiintyy useita samalla paikalla, eivätkä ne pääsääntöisesti ole madonsyömiä. Parhaimmillaan apaja on kuin matto: pieniä, ruskeita sieniä vierivieressä.
Kun kultasuonen löytää, ei noukkimisesta tahdo tulla loppua. Aina jostain kannonkolosta löytyy uusi rypäs. Nälkä kurnii, sormia paleltaa, eikä koriinkaan juuri enää mahdu, mutta lopettaa ei malta. Ja kun illalla käy yöpuulle, silmissä vilisee suppiksia. Sienihulluuden huippuhetkiä!
Sienihulluksi sanotaan sienestämiseen hurahtanutta ihmistä, jolla on pakonomainen vimma käydä sieniä tähyilemässä aina, kun siihen on mahdollisuus.
Minäkään en tarvitsisi sieniä, sillä kaappini pursuavat jo ennestään säilöttyjä sieniä. Silti, metsään on pakko päästä!
Ennen en juurikaan pitänyt syksystä, mutta nykyään mietin, onko parempaa vuodenaikaa olemassakaan.
Kesä on monelta kantilta ihana, mutta se on usein täynnä suuria odotuksia ja täyteen sullottuja lomasuunnitelmia.
Syksyllä arki rullaa mukavasti. Vapaa-ajallaan voi hyvillä mielin lukea sohvan nurkassa kirjaa tai lähteä kaupungin rientoihin, sillä kaikenlaisia tapahtumia on jatkuvasti.
Kesällä saa varoa ampiaisia, sinilevää ja auringossa palamista. Talvella puolestaan pakkanen hyydyttää autojen akut, palelluttaa sormet ja kaamoksen pimeys väsyttää.
Sen sijaan syksyllä kelin suhteen ei ole suuria odotuksia. Sadetakki otetaan aina varmuuden vuoksi mukaan.
Syksy on hyvää aikaa myös Vaasalle. Tapahtuma- ja harrastusvalikoimaa on vaikka kuinka, ja opiskelijat ovat palanneet Vaasaan tuomaan elämää ja tapahtumia.
Ei olla edes vielä syyskuun lopussa, kun kauppatorilla on järjestetty jo kaksi isoa opiskelijatapahtumaa.
Vaikka musiikin renkutus joskus ärsyttäisi, kannattaa muistaa, että nuoret korkeakouluopiskelijat ovat tälle kaupungille elintärkeä voimavara. Heistä tulisi pitää kynsin ja hampain kiinni myös valmistumisen jälkeen. Opiskelijoiden viihtymisellä on merkitystä!
Vaasa onkin rankattu tänä vuonna Suomen neljänneksi parhaaksi opiskelijakaupungiksi. Se kertoo siitä, että jotain on tehty oikein.
Kyselyn toteutti studentum.fi-sivusto, ja mukana oli 27 korkeakoulukaupunkia Suomessa. Kyselyyn vastasi yhteensä 1 156 henkilöä loka–joulukuussa viime vuonna.
Uramahdollisuuksien suhteen Vaasa ylsi toiselle sijalle. Sen sijaan kulttuuritapahtumien tarjoajana Vaasa oli toiseksi huonoin.
Ihmettelen tätä, sillä itse koen Vaasan hyvinkin tapahtumarikkaaksi kulttuurin saralla. Ajattelen, että Vaasa on kompaktin kokoinen kaupunki, jossa on suuren kaupungin meno.
Toki keikkapaikkojen vähyys on tiedostettu ongelma etenkin nyt, kun Fanny-talo meni remonttiin. Vaasassa on kuitenkin useita teattereita, paljon pikkukeikkoja ja taidenäyttelyitä lähes joka puistikolla.
Mutta opiskelijat kokevat asian selvästi toisin. Kun tarkemmin mietin asiaa, en itsekään käynyt opiskeluaikana teattereissa ja näyttelyissä, enemmänkin juuri bändikeikoilla.
Tämä kertonee siitä, että runsas kulttuuritarjonta ei välttämättä tavoita opiskelijoita.
Viestintää ja mainontaa täytyisi suunnata enemmän heidän suuntaansa. Ja riittääkö pelkkä informaatio?
Olisiko kulttuuritoimijoiden syytä myös muokata ja uudistaa tarjontaansa ja tuotantoaan sellaiseksi, että se kiinnostaisi nykyistä enemmän nuoria kohderyhmänä?