Kirjailija Marja-Leena Mikkola on aikanaan kirjoittanut runossaan näin värikkäästi ja monella tapaa tulkittavasti. Ihminen on luonnostaan usein jotain vailla ja käsi pitkällä odotetaan. Ollaan joko oikeutettuja johonkin tai heittäydytään muiden armoille saadaksemme pieniä armopaloja, leivänmuruja.
Uutena vuotena on tapana kääntää lehteä ja aloittaa toivorikkaina uusi aika. Pöytä on puhdas ja kaikki menestyksen mahdollisuudet ovat tarjolla hopealautasille kauniisti aseteltuina, kunnes arki iskee. Liian malttamattomina palataan lyhyen kuherruskuukauden tai peräti jo parin viikon jälkeen tuttuihin rutiineihin, jolloin uusi elämä jälleen kerran vesittyi itsesabotaasin vuoksi. On helppoa toimia, kuten aiemmin, lipua pitkin tuttua, opittua kaavaa. Vähän pettyneenä leuka rinnassa, kun tavoitetta tai muutosta ei näekään lyhytjänteisen ponnistelun jälkeen. Tuloksena luovuttaminen.
Olisiko nyt elokuun tullen aika ryhdistyä, ilman että odottaa vuodenvaihteeseen? Ottaa itseään niskasta kiinni, jos kokee, että tarvetta olisi. Tehdä asioita toisin, jotta lopputuloskin olisi aikanaan toisenlainen? Säännöllisyys ja sitkeys ennen pitkään palkitaan. Näitä pieniä tavoitteita on meistä taatusti jokaisella niin omassa arjessa kuin työelämässä, halusimme tai emme.
Totuus on, että maailman muutos ei tule koskaan enää olemaan niin hidasta kuin se nyt on. Pysyäksemme kehityksen kelkassa tai toivottavasti menestystä tavoitellaksemme, tulee meidän kaikkien joko opetella täysin uusia taitoja tai täydennettävä ja päivitettävä olemassa jo olemassa olevia. Hyvin harvan työntekijän rooli yrityksessä on enää se sama, mitä se oli työuran alussa. Muuntautumiskykyisyys on se, mitä työnantajat myös arvostavat.
Haastavina aikoina monitaitoisuus voi olla tärkeä henkilökohtainen pelastusrengas työn syrjässä kiinnipysymiseen ja työnhakuprosessissa massasta erottautumistekijä. Talouden nousun myötä ei ole myöskään viisasta jäädä lähtötelineisiin, kun kilpailijat ovat tehneet kotiläksynsä ja viilettävät hyvällä etumatkalla. Kiinni saaminen, ohi menemisestä puhumattakaan voi olla siinä vaiheessa jo haastavaa.
Osaamistaan kukin voi lisätä pienin askelin, vaikkapa osallistumalla maksuttomiin tietoiskuihin tai maksullisiin koulutuksiin. Kouluttautuminen tulee kuitenkin aina nähdä sijoituksena tulevaisuuteen ja pyrkiä saadut opit vietyä käytännön tasolle. Pienistä asioista ne muutokset lähtevät. Olkaamme itse aktiivisia tekijöitä muutoksessa, ajurin paikalla.
Petra Piironen
yhteyspäällikkö,
E-P:n Kauppakamari