Oi Suomi, katso, sinun päiväs’ koittaa...
Finlandia kajahtaa Jouko Jokisen komealla baritoniäänellä typötyhjällä Elisa-stadionilla, kun kuvaaja haluaa Jokisen poseeraamaan keskiympyrään.
Jokinen on laulanut mieskuoro Pohjan Miehissä 13 vuotta.
– Minulla on aika laaja ääniala, mutta kuorossa laulan kakkosbassossa. Laulaminen on minulle erittäin rakas harrastus, hän taputtaa sydäntään.
Entä jos kuoron konsertti ja VPS:n matsi osuvat samaan iltaan?
– No matsi voittaa. Mutta en ole ollut poissa kuin kahdesta kevätkonsertista, ja joulukonserteissa olen laulanut kaikissa.
Jokinen sai lempinimensä Takku pelatessaan Vepsussa 1970-luvun alussa.
– Olin nopea puolustaja ja takkusin pallon pois vastustajalta. Kaverit sanoivat, että olet sä aika Takku, hän hymyilee.
Vikkelät kintut ovat tarpeen joukkueenjohtajan hommassakin.
Työhön kuuluu esimerkiksi harjoituspäivinä lounasruokien hakeminen Vaasan uimahallilta Elisa-stadionille ja pöydän kattaminen pojille aamuharjoitusten jälkeen.
– Parasta jojona olemisessa on, että saa olla mukavien ihmisten kanssa tekemisissä, niiden, jotka rakastavat jalkapalloa niin kuin minäkin.
Kun joukkue lähtee reissuun vieraspeleihin, joukkueenjohtaja on jo valmistellut ja varmistellut kaikki kuntoon etukäteen.
– Pelireissuille tilaan bussit, huolehdin aikataulut, milloin lähdetään, milloin pitää olla perillä, missä ja milloin syödään, tilaan ruokailut etukäteen, katson, että kaikki ovat bussissa, varaan hotellihuoneet, teen huonejakolistan, varaan harjoitusajat vieraspelipaikkakunnalla ja huolehdin, että nämä kaikki tiedot ovat myös kaikilla reissuun lähtevillä, Jokinen luettelee.
Pelipäivinä hän huolehtii, että otteluiden kokoonpanot listautuvat Palloliitolle määräajassa.
– Kotiotteluissa ei ole niin paljon tehtävää oman joukkueen kanssa, mutta silloin pitää huolehtia tuomareille syömiset ja olla heille apuna, jos jotain tarvitaan.
Jojoa tarvitaan myös silloin, kun joukkueeseen tulee ulkomailta uusia pelaajia, jotka pitää "opettaa tavoille".
– Haen pelaajan lentokentältä, vien vuokraamaamme asuntoon ja neuvon siellä asiat. Etukäteen olen jo kalustanut asunnon. Kun pelaaja sitten aikanaan lähtee meiltä, minun pitää tyhjentää asunto ja siivota se. Alussa kuljetan uutta pelaajaa treeneihin. Hoidan myös hänen pankki- ja veroasioitaan ja työluvan kuntoon.
Jokisen kädenjälki näkyy myös monessa asiassa, jota ei yleisö tule ajatelleeksi. Hän on esimerkiksi valinnut vanhat jalkapallokuvat, jotka koristavat Elisa-stadionin käytävää.
– Moni vierasjoukkueen pelaaja on sanonut, että meidän uudella stadionillamme on parhaat vierasjoukkueen tilat. Minä olin niitä Karhumäen Eeron kanssa suunnittelemassa, että saatiin tarpeeksi tilavat, vaatimaton Jokinen myöntää.
Huolehtiminen ei Jokisella rajoitu vain Vepsuun. Hänet on nimittäin valittu Pohjan Miesten kuoroisännäksi ja konserttimestariksi.
Kuoroisäntä huolehtii esimerkiksi siitä, että kuorolaiset tietävät harjoitusten ja esiintymisten aikataulut ja hoitaa myös ruokailut, jos niitä on.
– Konserttimestari taas huolehtii, että kaikilla on tarvittavat nuotit, että kaikki löytävät omalle paikalleen esiintymislavalla ja että sinne mennään ja sieltä poistutaan siististi ja järjestäytyneesti, eikä kuin päättömät kanat, hän kuvailee.
ANNE LAURILA
