Suvivirttä laulettiin taas tänä keväänä kouluissa ympäri maata. Suvivirsi tuo kesän tulleessaan. Näin ovat koululaiset kautta aikojen kokeneet.
Yhdenvertaisuus ja tasa-arvolautakunnan lausunto kuitenkin hämmensi kansalaisia ja aiheutti kouluviranomaisissa epävarmuutta Suvivirren asemasta koulujen päätösjuhlissa.
Lautakunta antoi nimittäin Espoon kaupungille 10 000 euron suuruisen uhkasakon, jos Suvivirsi tai Varpunen jouluaamuna lauletaan Espoon kouluissa osana koulujen kevät- ja joulujuhlien ohjelmaa.
Mikä ihmeen lautakunta? Se on valtioneuvoston yhteydessä toimiva oikeusturvaelin.
Jos lautakunta ei suorastaan heikentänyt kansalaisten oikeusturvaa, niin ainakin loukkasi voimakkaasti ihmisten oikeustajua ja sai Suvivirren vastustajat taas heräille.
Kummastelen, miten lautakunta otti kantaa näin tärkeään asiaan sähköposteilla.
Yksimielinen lautakunnan päätös ei ollut; ainakin yksi käräjätuomari vastusti uhkasakon antamista. Hän ehkä parhaiten osasi arvioida loukkasiko perinteinen, suomalaiseen kulttuuriperintöön nojaava Suvivirsi koululaisten yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa ja tekikö se koululaisen päätösjuhlasta uskonnon harjoittamista.
Onneksi painavan sanansa Suvivirren puolesta antoivat perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Heikki Vestman, opetusministeri Anders Adlercreutz ja arkkipiispa Tapio Luoma, joka erinomaisella tavalla kuvasi Suvivirren syntymisen vaiheita ja virren linkittymistä suomalaiseen kulttuuriperintöön, josta koulussa pitäisi antaa tietoa.
Vestman oudoksuu sitä, että perustuslakivaliokunnan toistuvista, oikeudellisesti perustelluista ja vakiintuneista kannoista huolimatta sekä Suvivirren että eräiden joululaulujen asemaa kyseenalaistetaan osana koulujen juhlia.
Perustuslakivaliokunnan päätös jäi aikanaan puolitien, kun sen piti ratkaista, tekeekö virren laulaminen koulujen juhlista uskonnon harjoittamista. Nyt pitäisi antaa oikeutusta myös suomalaiselle kulttuuriperinnölle ja katsoa, että sen esille tuominen ei ole uskonnon harjoittamista.
Kulttuuriperintö avartaa lasten maailmankuvaa ja kirkastaa yhteiskunnassa olevia arvoja, niitä, joihin suomalainen yhteiskunta nojautuu.
Vestman ilmoitti mielipiteenään, että ”jos sana” ei muuten mene perille, niin perusopetuslakiin on otettava siitä maininta tai perustuslakivaliokunnan pitää ottaa kantaa suomalaisen kulttuuriperinnön asemaan.
Toivon mukaan ensi vuonna Suvivirsi valtaa sydämet ilman viranomaisten ahdistavia tulkintoja.