Arvokisamenestys on pienen lajin urheilijalle varmin tie otsikoihin. Huhtikuun puolivälissä painonnostaja Saara Retulainen taisteli työnnön 59-kiloisten Euroopan mestariksi Moldovassa, mikä herätti ansaittua huomiota, olihan edellisestä suomalaisen painonnostajan aikuisten arvokisavoitosta kulunut 27 vuotta.
Mutta mikä on Euroopan mestaruuden ja sen perinteisessä mediassa tuoman julkisuuden merkitys painonnostajalle, joka työmarkkinoilla vertautuu yksityisyrittäjään?
– Ei mikään valtavan suuri, Retulainen vastasi STT:n haastattelussa toukokuussa Helsingissä järjestetyillä mitalikahveilla.
– Onhan se tietenkin sillä tavalla kiva, että laji tulee sitäkin kautta näkyvämmäksi useammille ihmisille ja nousee sillä tavalla. Totta kai menestys aina auttaa, mutta kyllä se tarina ja se henkilöbrändi on paljon tärkeämpi kuin ne yksittäiset mitalit. Totta kai se tulee osaksi sitä minun tarinaani, mikä sitten voi myydä, Retulainen jatkoi.
Retulainen, 31, on rakentanut itselleen huippu-urheilun taloudellisesti mahdollistavan yhtälön. Viisi vuotta sitten hän oli vähällä lopettaa kilpailemisen, koska se ei ollut onnistunut.
Muotoilijaksi kouluttautunut Retulainen teki tuolloin töitä kahdeksasta neljään mainostoimistossa ja nosti puntteja iltaisin ja viikonloppuisin.
– Se oli liian raskas yhtälö, Retulainen muisteli.
Retulainen oli jo päättänyt lopettaa vuoteen 2020, mutta koronapandemia pyyhkäisi kisakalenterista Retulaisen viimeisiksi isoiksi kisoikseen kaavailemat tapahtumat. Hän jätti työnsä mainostoimistossa, alkoi työskennellä freelancerina ja jatkoi kilpailemista painonnostossa.
– Ja sitten rupesin tekemään myöskin somea erityisen järjestelmällisesti siitä näkökulmasta, miten voisin myös siitä saada tuloa. Olen tehnyt somea muille ja tehnyt kampanjoita siellä, Retulainen kertoi.
Retulainen on myös noussut opetus- ja kulttuuriministeriön urheilija-apurahan saajaksi, minkä hän kiittää auttaneen erityisesti harjoitusleiritysten kustantamisessa.
"Tarina kiinnostaa"
Tärkeä osa painonnostamisen rahoittamisessa on sosiaalisella medialla. Retulaisella on Instagramissa 85 000 seuraajaa, ja hän tekee siellä myös kaupallisia yhteistöitä, mutta sanoo hylänneensä joitakin tarjouksia vastuullisuuden takia tai siksi, ettei itse käytä kyseistä tuotetta.
Tiktokissa Retulaisella on tätä kirjoitettaessa alle 2 700 seuraajaa.
– En ole oikein jaksanut tehdä sitä. Instagram on tuntunut paljon kotoisammalta tai semmoiselta, että siellä on ollut helppo toimia. Tiktokissa voi mennä puoli vuotta, että en ole avannut koko appia, Retulainen kertoi.
Painonnosto on Retulaisen mielestä someystävällinen laji, koska suoritukset ovat lyhyitä.
– Mutta some on nykyään niin paljon muutakin kuin ne lyhyet videot ja yksittäiset nostot. Niillä on paikkansa, mutta kyllä se ihminen ja tarina ihmisen takana on se, mikä kiinnostaa.
Vetoavaan tarinaan kuuluvat myös vastoinkäymiset. Retulainen kertoo viime vuosina saaneensa erityisesti kiitoksia siitä, että hän kertoo sosiaalisessa mediassa myös vaikeista hetkistä.
Retulainen loukkasi nilkkansa vuonna 2022 EM-kisoissa ja polvensa patellajänteen vuonna 2023 EM-kisoissa. Instagramissa hän on jakanut rajunnäköistä videota jalkansa vääntymisestä epäonnistuneen noston allemenossa. Hän jakaa myös säännöllisesti videoita "feileistä" eli epäonnistuneista nostoista.
– Jos näytän niitä ja se antaa jollekin sen fiiliksen, että en ole ainoa, jolle käy näin ja helpottaa sitä ihmistä, niin se on se, mitä niissä haetaan.
Vertailu ja samaistuminen vaikuttavat olevan monille motiiveja seurata urheilijaa sosiaalisessa mediassa.
– Yksi tärkeä aspekti on samaistuttavuus, ja sitä kautta ehkä tulee inspiroituminen, Retulainen arvioi.
Yleisön inspiroituminen innostaa myös Retulaista itseään.
– Kyllä se on ollut ihanaa, kun on saanut viestejä. On ollut muita urheilijoita ja välillä ihan tavallisia liikkujia, jotka ovat laittaneet, että aina kun mulla on sellainen fiilis, että mä en jaksa, niin katson sun videon, jaksan tehdä ja luottaa siihen, että hyvä tästä vielä tulee.
Arkiset asiat kiinnostavat
Entä mikä on Retulaisen tärkein oppi sosiaalisessa mediassa toimimisesta?
– Aitous ja se, että uskaltaa olla myös siellä oma itsensä. Silloin ei tarvitse vetää mitään roolia. On helppo jakaa sitä, kun se on sitä aitoa todellisuutta, Retulainen vastasi.
Muita kiinnostavien asioiden huomaaminen omassa arjessa ei aina ole helppoa.
– Vaikeus on siinä, että se on omaa arkea. Se on minulle kauhean tavallista. Pitäisi löytää sieltä ne jutut, mitkä ovat muille kiinnostavia.
Huippu-urheilijan täytyy olla poikkeuksellinen osaaja urheilulajissaan, mutta Retulainen sanoo huomanneensa, etteivät huippusuoritukset kerää suurinta kiinnostusta sosiaalisessa mediassa.
– Olen uskaltanut jakaa todella arkiselta tuntuvia juttuja. Ne yleensä kiinnostavat kaikista eniten, eivät todellakaan ne isoimmat nostot tai huippusuoritukset. Ehkä siinä tulevat aidot tunteet ja omat näkemykset, jotka ihmisiä kiinnostavat.
Retulainen asennoituu painonnostoon väliaikaisena urana, joka ei tuo suuria tienestejä ja jossa hänen lähitulevaisuuteensa liittyy paljon kysymysmerkkejä. Niistä akuutein on pari vuotta sitten loukkaantuneen polven pitäminen kilpailukunnossa.
Samalla urheilijayrittäjyys on Retulaiselle urheilun jälkeisen uran pohjustamista
– Tämä on myös tulevaisuuden luomista. Sitten jossain kohtaa, kun urheilu loppuu, siellä on jo rakennettuna pohjaa ja ammatillista osaamista.
