Lapsuuden auringonpaisteessa otettiin polkupyörät alle ja kirmattiin kylän lasten kanssa jokirantaan uimaan. Usein vasta illalla, kun maalaistalon pihapiiristä jouti. Tämä muisto tuottaa iloa ja voimaa!
Ympärillä myllertää. En tarkoita vain syksyn myrskyjä ja vuodenajan vaihdosta. Harvoin ovat uutiset olleet niin muutoksesta kertovia kuin kuluneena vuonna.
Maakunnan kokoinen sote on iso muutos sitten kuntien perustamisen. Tavoitteena on taata palvelut asiakaslähtöisesti, kattavasti ja tehokkaasti. Kuntatasolla edistetään terveyttä ja hyvinvointia. Moni muukin yhteiskunnallinen murros muhii pinnan alla. Kaikkien kyvyt ja ominaisuudet tarvitaan yhteisen elämän palvelukseen – myös niiden nuorten, jotka uhkaavat jäädä sivuun. Isoina kysymyksinä päälle ovat vyöryneet siirtolaisuus, luonnon kuormittuminen sekä tuhoisat sodat ja ihmiskohtalot. Jatkuvasti on etsittävä toimivia, inhimillisiä ja kestäviä ratkaisuja.
Jos viimeksi 1700-luvulla on kaksi sukupolvea elänyt samanlaista elämää, antaa se mittakaavaa muutokselle. Ei meistä ehkä kukaan kuvittele, että seuraava sukupolvi eläisi meidän tavallamme ja taidoillamme. Mutta mikä varustaa ja lataa elämään muutoksien keskellä? Yhteenkuuluvuus läheisten kanssa sekä kehon ja mielen tasapaino ainakin. Miten säätelemme pahaa oloa? Miten palautamme toiveikkuuden? Miten teemme voitavamme? Olisivatko nämä kansalaistaitoja?
Nostetaan esille sellaisia arvoja ja vahvuuksia kuin sinnikkyys, toiveikkuus, innostus, rehellisyys, reiluus ja rohkeus. Ne ovat realistisia ja positiivisuudessaan voimaannuttavia ja liikkeelle panevia. Kehutaan näistä itseämme ja lähellä olevia! Huomataan hyvä.
Tätä kolumnia kirjoittaessani paavi Franciscus vierailee Ruotsissa. Ensimmäisen kerran 500 vuoteen katoliset ja luterilaiset viettävät reformaatiota yhdessä kiitollisuuden, katumuksen ja yhteinen todistuksen hengessä. Tervehdyttäviä arvoja nekin pienelle ihmiselle suuressa maailmassa.
Eija Harmanen
johtaja
EP:n perheasiain neuvottelukeskus