kunnat ovat tekemässä historiallista päätöstä liittymisestä Kuusiokuntien mukana hankkimaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut Pihlajalinnasta.
Käytännössä 60 prosenttia kuntien budjettivallasta siirtyisi pörssiyhtiön ja kuntien yhteisyritykselle. Palvelutuotannossa kunnat patoavat sopimusteknisesti mahdollisimman paljon valtaa itselleen, mutta normaalissa liiketoiminnassa valta on yhden prosentin turvin Pihlajalinnalla. Vaihtoehtona Suupohjalla on mennä täysillä vain maakunta-soteen.
Vaikka Isojoki on jo päättänyt Pihlajalinnan puolesta, se ei takaa vielä mitään. Asia vaatii valtuustojen enemmistön päätöksen myös Kauhajoella, Teuvalla ja Karijoella. Veikkaan, että joku kortti näistä pettää.
Asian suuruuteen nähden julkinen keskustelu aiheesta on ollut ihmeen vähäistä. Tietoa on pantattu, pitävää päätöksentekoaikataulua ei ole ollut ja kukaan ei ole tuntunut johtavan prosessia. Luulisi nyt jonkun pitävän kovasti ääntä, jos kerran tavoitteena on miljardidiili kymmeneksi vuodeksi. Ammattiliitotkaan eivät ole pukahtaneet mitään.
Suupohjan sote on kuin automaattiohjaukselle asetettu laiva. Se seilaa itsekseen. Kaikki istuvat paatissa luottavaisina, että Pihlajalinnan karahtaessa kiville, aina voidaan tallustella kuivin jaloin maakunta-soteen.
Päätöksenteko on tietysti vaikeaa, koska vertailevaa tietoa Pihlajalinnan tarjoukselle ei ole. Päättämistä on lingattu, koska ei tiedetä, mitä maakunta-sote tuo tullessaan ja onko Pihlajalinna-sopimus laillinen. Lienee kuitenkin lapsellista kuvitella, että suuri sote-uudistusta tehtäisiin syrjäisten pikkukuntien ehdoilla ja niitä edes paljoa kuunnellen. Fyysiset palvelut siirtyvät yhä enemmän kaupunkeihin ja uudistuksina syrjäseuduille tarjotaan netin lääkäripalveluja ja palvelubusseja.
Pohjimmiltaan päättäjiä ehkä kalvaa pelko siitä, että yksityinen toimija jättäisi rahojen loppuessa sairaat hoitamatta. Vastaoletuksena on tietysti se, että julkisen puolen vastatessa asioista, raha ei lopu koskaan. Ensin loppuvat kunnat ja sen jälkeen paljon muuta.
Yksi syy arviooni on se, että liian moni täkäläinen keskustajohtaja on liian lähellä päätöksenteon ydintä potkiakseen aisan yli. Ja näillä herroilla on arvovaltaa.
Kauhajokelaisen kansanedustajan Lasse Hautalan on varmasti vaikea katsoa ministeri Rehulaa silmiin, jos johdattelee kotikaupunkinsa Pihlajalinnan huomaan. Teuvalainen ex-kansanedustaja Aulis Ranta-Muotio istuu E-P:n sairaanhoitopiirin hallituksen puheenjohtajana eli jo tavallaan valmiiksi maakunnan puolella, vaikka onkin avarakatseinen mies. Keskustapiirin puheenjohtaja ja Teuvan valtuuston puheenjohtaja Esko Lehtimäki kuuluu keskustan työvaliokuntaan ja pääministeri Sipilän läheisiin, joten tuskin hänkään haluaa asialla revitellä.
Rehulan lähipiiristä on tiettävästi myös vihjailtu, ettei pidä mennä tärväämään Seinäjoen mahdollisuutta saada laajan päivystyksen sairaala. Pihlajalinna-kuviossahan osa potilaista ohjattaisiin Pihlajalinnan omiin erikoisyksiköihin, ei välttämättä Seinäjoelle.
Niinpä siis uskon, että Suupohja menee nuristen maakunta-soteen, vaikka nykysysteemiä ja etenkin peruspalveluliikelaitosta on haukuttu vuosikaudet. Käy kuin huonossa parisuhteessa, ihmiset valitsevat mieluimmin turvallisen helvetin kuin epävarman paratiisin. Minulle käy kumpi vaihtoehto tahansa.
JORMA HAVULA
jorma.havula@i-mediat.fi