Tältä se vapaus siis näyttää, tuumi tavallinen työn ja arjen raskauttama mies katsellessaan Kööpenhaminan kuulua Christianiaa iltahämärissä.
Kyltin mukaan vapaakaupungissa oli vain kaksi sääntöä: 1) Pidä hauskaa ja 2) Älä juokse – se aiheuttaa paniikkia.
Vapaus näkyi marisätkinä suupielissä ja kadulla norkoilevien miesten käsiin sujautettuina seteleinä. Kojuissa myytiin keksejä ja vihanneksia, mutta sankarimme ei jäänyt tutkimaan niiden laatua.
Vapaus tuntui jännittävältä, mutta ei hyvällä tavalla. Sankarimme muisti dokumentin, jossa Christianiassa lapsuutensa viettäneet kertoivat joutuneensa heitteille, kun vanhemmat keskittyivät huumeisiin ja itseensä.
Nyt hippien 70-luvulla valtaama kasarmialue oli rauhallinen. Ehkä siksi, että sinne pesiytynyt rikollisuus sai asukkaat syyskuussa hajottamaan kannabiskojut ja vetoamaan, etteivät kööpenhaminalaiset kävisi siellä huumeostoksilla.
Kotimaassa sankarimme ei tarvinnut kärsiä pitkään kulttuurishokista, sillä mikään ei vahvista keski-ikäistä ja -luokkaista identiteettiä niin kuin postin tuoma verotuspäätös.
Verottaja tuntui tosin toimivan huumediilerin tavoin, sillä auliisti luvatut vähennykset oli täysin vesitetty omavastuuosuuksilla. Yli 500 euron ilmastoinnin nuohouksesta, koko vuoden työmatkakustannuksista ja säästämiseen liittyvistä kuluista jäi käteen vähennyksiä 40 euroa.
Verohelpotukset oli selvästi suunniteltu paljon rikkaampia ajatellen.
Töissä sankarimme auttoi kollegoja, kun nämä etsivät uuden nobelistimme 91-vuotiaan äidin haastateltavaksi. Äidillä oli pojastaan vain hyvää sanottavaa.
Nobelisti oli tavoitettu jo aiemmin Amerikasta, mutta hän oli keskeyttänyt puhelun voidakseen soittaa äidilleen Suomeen. Perhe piti selvästi yhtä, vaikka olikin hajaantunut ympäri maailmaa.
Sankarimme mietti, että eivätkö juuri tällaiset lämpimät ihmissuhteet ole lopulta kaikkein tärkeintä maailmassa? Kunpa niitä oppisikin vaalimaan läpi elämänsä.
Seuraavana päivänä suosittu poliitikko ehdotti, että ihmisiä alettaisiin tarkkailla muita tiukemmin, jos heillä on veri- tai kulttuurisiteitä Lähi-itään ja Afrikkaan. Poliitikon mielestä nuo ihmiset ovat muita vaarallisempia.
Poliitikon puolue kehuu estäneensä tänne jo päässeitä tuomasta perheenjäseniään mukanaan. Sitä se ei mainosta, että myös tavallisten suomalaisten on nyt vaikeampaa tuoda ulkomaalaiset rakkaansa ja perheenjäsenensä maahan.
Viikon päätteeksi sankaristamme tuntui, että Christianiassa suunta oli parempaan, mutta kotimaassa puhalsivat kylmät tuulet.
Otsikko on lainattu Jonna Tervomaan kappaleesta Suunta muuttuu.
HENRIPEKKA KALLIO