Hiljattain saatiin tieto, että sekä Pohjanmaa että Etelä-Pohjanmaa jäisivät ilman susikiintiöitä tulevaa susijahtia varten. Päätös on vähintäänkin pettymys.
Lopullisen ratkaisun asiassa tekee maa- ja metsätalousministeri. Ennen sitä tarvitaan kuitenkin paljon työtä, jotta Pohjanmaan tarpeet saataisiin tuotua esiin tavalla, joka voisi vaikuttaa esitykseen.
Kyseessä on vasta toinen vuosi, jolloin Suomessa toteutetaan kiintiöihin perustuvaa susijahtia.
Tämä on samalla nostanut aiheellisesti esiin keskustelun siitä, mitä konkreettisia muutoksia suurpetojen sekä merimetson ja valkoposkihanhen kantojen hallintaa koskevaan lainsäädäntöön on saatu aikaan.
Merimetso ja valkoposkihanhi on siirretty luonnonsuojelulaista metsästyslain piiriin. Lajien suojelu on edelleen tiukkaa, joten esimerkiksi munien öljyäminen ja muut kannan rajoittamiseen tähtäävät toimenpiteet edellyttävät metsästyshallinnon myöntämää poikkeuslupaa.
Myös merimetson suojelumetsästys on mahdollista, esimerkiksi kalataloudellisten vahinkojen ehkäisemiseksi.
Suden suojelustatus EU:ssa on muuttunut tiukasti suojellusta suojelluksi. Tämä on avannut mahdollisuuksia rakentavammalle keskustelulle kansallisen lainsäädännön kehittämisestä.
Suden, ilveksen ja karhun osalta metsästyslakia on muutettu siten, että kannanhoidollinen metsästys voidaan mahdollistaa koko maassa, kunhan kannan elinvoimaisuus turvataan.
Metsästyslupia ei haeta tapauskohtaisesti, vaan maa- ja metsätalousministeriö antaa vuosittain asetuksen siitä, millä alueilla ja kuinka monta yksilöä voidaan kaataa.
Suden osalta järjestelmää kokeiltiin ensimmäisen kerran viime vuonna, ja se jatkuu myös tänä vuonna. Karhun ja ilveksen osalta odotamme edelleen asetuksia.
Kannanhoidollisen metsästyksen ensisijaisena tavoitteena on pitää suurpetokannat kohtuullisella tasolla. Samalla pyritään vahvistamaan suden ihmisarkuutta, jotta se ei liikkuisi taajamissa ja asutuksen läheisyydessä yhtä huolettomasti kuin nykyisin. Näin pitkäjänteisen toimenpiteen vaikutuksista on kuitenkin vielä liian aikaista tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Susipolitiikan tulee ennen kaikkea lisätä ihmisten turvallisuuden tunnetta, erityisesti maaseudulla, missä sudet aiheuttavat huolta ja tekevät ei-toivottuja vierailuja.
Kenenkään ei pitäisi joutua tuntemaan turvattomuutta metsässä liikkuessaan, koiraa ulkoiluttaessaan tai muuten omalla kotiseudullaan liikkuessaan.
Historiallisesti susi on ollut harvoin nähty ja ihmistä karttava eläin. Nykyisin kuitenkin sudet ja myös susihybridit liikkuvat asutuksen läheisyydessä. Tämä edellyttää nykyaikaista susipolitiikkaa.
Viimeaikaiset susitilanteet muun muassa Mustasaaressa ja Maalahdessa osoittavat, että lainsäädäntöä ja viranomaisohjeita on vielä täsmennettävä akuuttien tilanteiden varalta.
Käytössä on kaksi keskeistä keinoa. Ensimmäinen on poikkeusluvalla toteutettava suojelumetsästys omaisuuden suojaamiseksi. Riistahallinnolle tulisi antaa tässä nykyistä laajemmat toimivaltuudet.
Toinen keino on poliisin mahdollisuus määrätä eläin karkotettavaksi tai lopetettavaksi tilanteissa, joissa ihmisille tai merkittävälle omaisuudelle aiheutuu välitön vaara.
Työ toimivan ja tasapainoisen suurpetopolitiikan rakentamiseksi on yhä kesken.
kansanedustaja Närpiöstä.