Luonnon- ja riistanhoitosäätiöltä tuli äskettäin myös kannanotto metsäkeskusteluun jatkuvan kasvatuksen puolesta. Toiminnan juuret ovat peltopyyn suojelussa, mutta nyt "herrojen peltopyysäätiön" painopiste on vieraspetojen aiheuttamissa ongelmissa.
Joukko talouselämän raskaan sarjan entisiä vaikuttajia tekee johtamansa Luonnon- ja riistanhoitosäätiön kautta riistanhoitotyötä.
– On kaivattu toimijaa, joka keskittyisi vieraslajien aiheuttamien ongelmien torjuntaan. Sitä työtä teemme. Metsästäjät ja viranomaiset ovat olleet tyytyväisiä, sanoo säätiön hallituksen puheenjohtaja Jukka Härmälä .
Härmälä on eläkkeellä ja toimi viimeksi Stora Enson toimitusjohtajana.
Vieraspedot ovat supikoira ja minkki. Edellinen on tunnettu kanalintujen pesärosvo. Supikoirasta tulee ensi vuonna EU:ssa haitalliseksi luokiteltu vieraslaji.
Minkki puolestaan on muassa saariston haahkakantojen uhka. Haahkakantaa on suojeltu rakentamalla saaristoon pesimissuojia niin kuin norpille keinopesiä Saimaalla.
Säätiön asiamies Kim Jaatinen on Helsingin yliopiston tutkijana perehtynyt haahkojen kohtaloon jo kymmenen vuoden ajan.
Peltopyyn suojelusta kaikki alkoi
Vieraslajit ovat nykyinen ykkösaihe, mutta säätiön luontoideologia kattaa laajasti maa-, metsä- ja meriluonnon.
– Kun luonto voi hyvin, myös riista voi hyvin. Annamme esimerkiksi tietoiskuja siitä, miten peltoluontoa hoitamalla voidaan ylläpitää pyykantoja, sanoo Jaatinen.
Säätiön toiminnan juuret ovat peltopyyn suojelussa. Edelleenkin säätiön tuella tehty peltopyyn kannanhoito-opas on lajin suojelun perusteoksia.
Varhaisempi keskittyminen peltopyyn suojeluun aiheutti sen, että säätiötä kutsuttiin herrojen peltopyysäätiöksi, joka hoitaa pyykantoja omaksi saaliikseen.
Kim Jaatinen sanoo, että nykyinen toiminta tähtää kannattavan maa-, metsä- ja riistatalouden yhdistämiseen niin, että kaikki voivat hyvin.
Nyt on siirrytty jo metsänhoidon ohjeisiin
Säätiö on julkaissut Järki-iskuiksi kutsuttuja tietoiskuja, joissa esitellään vaihtoehtoisia tekoja esimerkiksi maatalouden ravinnekuormituksen, vesitalouden, laidunnuksen ja kierrätyslannoituksen toteuttamiseksi. Järki-tietoiskuja on annettu jo 21:stä maatalouden ja metsäluonnon monimuotoisuuteen liittyvästä asiasta.
Tuorein tietoiskuista koskee metsänhoitoa. Se on reipasotteinen linjaus jatkuvan kasvatuksen puolesta tasaikäiskasvatuksen sijaan.
– Tiesimme, että aihe herättää keskustelua. Emme ota kuitenkaan kantaa tyyliin "avohakkuut historiaan". Tietoiskun pohjana on faktatieto. Kaikki Järki-iskut perustuvat tutkimustietoon, sanoo Kim Jaatinen.
Jukka Härmälä puolestaan huomauttaa, että metsänhoitoa koskeva kannanotto ei ole säätiön ydintoimintaa, eikä tarkoituksena ole ottaa kantaa metsänhoitotapojen puolesta tai vastaan.
– Useimmilla säätiön hallinnossa mukana olevalla on maatila, ja sen vuoksi on otettu kantaa peltojen ravinnekuormitukseen, valumaan, lannoitukseen, laidunnukseen jne. Metsätalous ei ole prioriteettilistalla kärjessä, sanoo Härmälä.
"Mukava seurata kun suuret puut kasvavat jättimittoihin"
Metsää koskevassa säätiön tietoiskussa esitellään Keski-Suomessa Petäjävedellä metsiään hoitavan Arvo Kettusen metsänhoitokäsitystä. Hän on aina harjoittanut suurten puiden poistoa eli vuoteen 2014 kiellettyä yläharvennusta.
– Minä olen aina harvennellut, luovinut pykälien välissä. En koskaan harventanut niin harvaksi, että olisin joutunut käräjille, Arvo Kettunen kertoo puhelinhaastattelussa.
Tosin metsän rauhoituksella Kettusta uhattiin, mutta hän voitti taistelun ja kokee olleensa oikeassa.
Kettunen hoitaa 90 hehtaarin metsiään vyöhykkeellä, jossa kasvavat Suomen suurimmat puut.
– On mukava seurata, miten suuret puut kasvavat jättimäisiin mittoihin, sanoo Kettunen.
Pienestä säätiöstä halutaan suurempi
Luonnon- ja riistanhoidon säätiön hallituksessa olevilla entisillä talouselämän napamiehillä on myös roolinsa rahoituksen hankkimisessa.
– Osa säätiön rahoituksesta tulee talouselämästä. Hallituksen jäsenillä on kontaktinsa, ja olemme onnistuneet rahoituksen hankkimisessa, sanoo Jukka Härmälä.
Suurin osa rahoituksesta tulee muilta säätiöiltä.
Budjetin koolla mitattuna säätiö on pieni. Säätiökentästä se poikkeaa myös siinä mielessä, että tuloja ei tule sijoitusvarallisuudesta. Säätiö ei myöskään omista maa-alueita, joten sitä ei voi syyttää riistakantojen hoitamisesta omilla maillaan.
– Tavoitteena on toiminnan volyymin kasvattaminen. Optimitilanne tietysti olisi, että voitaisiin jakaa apurahoja hyville luonnonhoitohankkeille, sanoo Kim Jaatinen.
Hänen suosikkinaan ovat erityisesti kosteikkohankkeet lintujen lisääntymis- ja levähdysalueiksi. Sellaisia tehdään esimerkiksi Ruotsissa.
Pekka Mauno