Painonnoston olympiavoittaja Kaarlo Kangasniemi kohautti kirjoittamalla Facebook-sivulleen näin: ”Kysyn kaikilta yli 75-vuotiailta saanko mennä eduskuntaan vetämään Sipilää turpaan, koska aikoo viedä yli 75-vuotiaiden vammaisten sairausetuisuudet. Olen itsekin yli 75-vuotias ja vammainen. Sen verran on vielä virtaa ja luulen, että Sipilä herää teho-osastolla hyvin heikossa hapessa.”
Kangasniemi viittaa vammaislainsäädännön kokonaisuudistukseen, joka on alkamassa sosiaali- ja terveysministeriössä. Lain on tarkoitus tulla voimaan vuonna 2019.
Aikeet viedä yli 75-vuotiaiden sairausetuisuudet olisivatkin ennenkuulumattomia – jos sellaisia suunniteltaisiin. Aivan pohjia myöten mestari ei ole ministeriön tiedotteita kuitenkaan lukenut tai ymmärtänyt.
Reipas eläkeläinen tarjoaa kuvittelemaansa ongelmaan nopeaa ulkoparlamentaarista ratkaisua. Ei ole tietoa, kuinka laajasti yli 75-vuotiaat suomalaiset ovat antaneet Kulta-Kallelle valtakirjaa mennä ja tarjota pääministerille nyrkkilähetettä erikoissairaanhoitoon.
Kultamitalistin purkaus on esimerkki yhteiskunnallisesta ”keskustelusta”. Puolitotuuksilla, kärjistyksillä ja väärinymmärryksillä syntyy värikäs debatti, jota ei haluta laimentaa joutavilla tosiasioilla.
Some-kahakka liittyy tavoitteeseen yhdistää vammaispalvelu- ja kehitysvammalait vammaisten erityispalveluja koskevaksi laiksi. Pitkään valmistellun uudistuksen tavoitteena on parantaa kaikenikäisten vammaisten osallisuutta ja yhdenvertaisuutta yhteiskunnassa.
Nykyiset perusoikeudet palveluasumiseen, henkilökohtaiseen apuun ja kuljetuksiin on tarkoitus säilyttää. Keskeisimmät oikeudet palveluihin pysyisivät subjektiivisina. Erityislaki turvaisi ne oikeudet, joita yleinen laki ei pystyisi vammaiselle turvaamaan.
Taustalla on tietysti myös hallituksen tavoite karsia kuntien tehtäviä ja hakea säästöjä. Erityisen mittavat säästöt syntyisivät kuljetuspalveluiden uudistamisesta.
Jos vammaislainsäädännön uudistus toteutuisi ministeriön kaavailemalla tavalla, vammaispalvelut leikattaisiin yli 75-vuotiailta. Kaikkien tuon ikärajan ylittäneiden ihmisten palvelut järjestettäisiin sen jälkeen vanhuspalvelulain ja sosiaalihuoltolain pohjalta ja samoilla kriteereillä. Palvelut muuttuisivat maksullisiksi myös vammaisille vanhuksille.
Alustavasti on lupailtu, ettei mitään tarvittavia palveluja olla poistamassa. 75 vuotta on pantu rajapyykiksi, koska palveluntarpeen arvioinnissa eron tekeminen ikääntymisen ja vammaisuuden välillä on vaikeaa. Nyt tarpeet halutaan arvioida yksilökohtaisesti.
Sinisilmäisyyteen ei ole aihetta. Vaikka tarkoitus onkin hyvä, alustavat suunnitelmat sisältävät useita vammaisten kannalta epämääräisiä ja jopa uhkaavia yksityiskohtia. Esimerkiksi kuljetusten ja matkojen määristä ja yhdistelyistä haetut säästöt eivät ainakaan paranna vammaisten kuljetuspalveluja. Niissä on jo nyt monenlaista ongelmaa. Iäkkäiden vammaisten puolesta melkein pelottaa.
Siksi Kangasniemen kaltaiset ulostulot harmittavat – varsinkin, kun myös osa itsensä vastuulliseksi kuuluttamasta mediasta antaa näille asiattomuuksille valtavasti julkisuutta.
Tekeillä on vuosikymmeniin merkittävin yhteiskunnan vähäosaisiin kohdistuvan lainsäädännön uudistus. Sen valmistelussa pitää käyttää kaikkien asioita tuntevien kokemusta ja ammattitaitoa. Typerä mekastus ja nyrkkien heristely ovat yhtä tyhjän kanssa.
MARKKU KULMALA
markku.kulmala@i-mediat.fi